Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Siunauksen ja symbolien pelko
9.3.2010 klo 6.18 | Niko Lipsanen
Ateistit ovat monella tavalla kummallisia ihmisiä – tai ainakin osa heistä. Yksi eriskummallinen piirre on vihamielinen suhtautuminen kristilliseen siunaukseen ja symboleihin.
Yksi vapaa-ajattelijoiden kestoteemoista on uskonnoton hautaaminen. Heidän mielestään on vääryys, että myös kirkkoon kuulumattomia ja ei-uskovaisia vainajia haudataan siunattuun maaperään. Vielä kamalampaa on, jos jollekulle uskonnottomalle vainajalle toimitetaan kristillinen siunaus.
Eikö asian pitäisi olla ateistille täysin yhdentekevä? Jos hän ei usko, että kuoleman jälkeen on elämää, niin lienee hänen kannaltaan sama, minkälaisia menoja ruumiin äärellä harjoitetaan. Jos omaisissa on uskovia, joiden mieltä kristillisen hautauksen puuttuminen jäisi kaivertelemaan, niin kokonaishyödyn kannalta lienee parempi, että vainaja siunataan. Omaisten hyvä mieli lienee sellainen maallinen hyvä, jonka päälle ateistinkin pitäisi ymmärtää.
Vainajan puolesta rukoilemista ateistitkaan eivät voi estää. Kieltäisivät varmaan senkin, jos voisivat.
Vertasin toisen blogini Simonkappeli-merkinnässä uskonnollisuutta ja kummituksiin uskomista – ateistin näkökulmasta siis. Jos ei usko kummituksiin, niin voi varmaan hyvin vaikka muuttaa taloon, jossa sanotaan kummittelevan. Eikö samaa voi soveltaa Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään henkeen? Jos ei niihin usko, niin eikö ole samantekevää, päätyykö ruumis kuoleman jälkeen näiden nimeen siunattuun maahan tai sitten ei?
Voi tietysti olla, että kummitusvertaus ei osu maaliin. Ainakin Wall Street Journal -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan (Look Who’s Irrational Now) ateistit ovat uskovaisia taipuvaisempia uskomaan kummituksiin ja muihin ei-uskonnollisiin yliluonnollisiin ilmiöihin.
Saattaa myös hyvinkin olla, että suurin osa ateisteista, tai ainakin uskonnottomista, suhtautuu hautaukseen ja ylipäänsä kristilliseen symboliikkaan pragmaattisesti. Siunattuun maahanhan suurin osa heistä taitaa nykyisin kuolemansa jälkeen päätyä, ainakin Suomessa. Pieni äänekäs porukka, joille seurakunnan mahdollisesti ylläpitämä tunnuksetonkaan hautausmaan osio ei kelpaa, vain haluaa esiintyä heidänkin nimissään, ja tehdä asiasta ongelman.
En tarkoita, etteikö ateistinkin toivetta pitäisi kunnioittaa, jos tällä sellainen on. En vain ymmärrä, miksi asia on joillekin heistä niin tärkeä. He itse korostavat, että ateismi ei ole uskonto. Jostain syystä he silti haluavat toimia niin kuin se sellainen olisi. Mitään järkiperusteista syytä heillä ei ole kristillisiä tai minkään muunkaan uskonnon mukaisia hautausrituaaleja vastustaa, vaikka he usein kovasti järkeen yrittävätkin vedota.
Harva ateisti varmaan loppujen lopuksi on sitä mieltä, että jos siellä tuonpuoleisessa kuitenkin jotain on, niin omaiset eivät saisi edes yrittää pelastaa häntä sinne miellyttävämmälle puolelle.
Mainittakoon, että tilanne on eri, jos vainaja on kääntynyt uskonnosta toiseen. Silloin omaisten ja vainajan uskon välillä voi olla aito ristiriita, jossa on syytä noudattaa vainajan tahtoa. Hänen pelastumisestaanhan siinä on kyse. Rukoilla voi tietysti silloinkin.
Kuvassa on hautoja Jaalan hautausmaalla Kouvolassa (katso lisenssitiedot kuvan sivulta).
18 kommenttia ja/tai paluuviitettä
Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.
2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008
Artikkeleiden aiheet:
- Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
- Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
- Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
- Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
- Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
- Uskonto - kristinuskosta, kirkosta, ateismista, islamistakin
- Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
- Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
- Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
Etusivu : 2010 : Siunauksen ja symbolien pelko
Sirpale 9.3.2010 klo 10.28:
Mahdoinko nyt ymmärtää oikein? Ateisti siis voidaan omaisten tahdosta ja vastoin omaa tahtoaan siunata kristillisin (luterilaisin?) menoin ja sen pitäisi olla ok, mutta jos vainaja on kuulunut toiseen uskontokuntaan, niin silloin hänen siunaaminen kristillisin/luterilaisin menoin ei ole ok vaan silloin pitää noudattaa vainajan tahtoa? Ateistin mielipiteellä ei ole siis merkitystä, mutta uskovaisen, vaikka sitten ”vääräuskoisenkin” mielipidettä tulisi kunnioittaa? Onko uskovaisella, uskonnosta riippumatta jotenkin tärkeämpi mielipide vai onko hän muuten vain niin paljon parempi ihminen, että hänen mielipidettään voidaan kuunnellakin, kun taas ateisti nyt vain on yksinkertaisesti tyhmä ja toisten pitää päättää asiat hänen omaksi parhaakseen? Okei, hieman kärjistetysti kirjoitettu, tarkoitus ei ole haastaa riitaa. Mutta onko asia todella näin?
Minulla on kutina, että ateistit tuskin pelkäävät siunausta ja rukoilua. Kyse on ehkä enemmänkin aatteesta, siitä että halutaan niille kristillisille perinteille ei-kristillinen vaihtoehto. Ettei se kristinusko olisi ainoa normi, jonka mukaan toimitaan vaan että olisi vaihtoehtoja, joihin ei uskontoa sekoiteta.
Vaikka ymmärrän kyllä oikein hyvin pointtisi: mitä sitä kuolemanjälkeisestä murehtimaan, ateisti varsinkaan. Minulle on herttaisen yhdentekevää, vaikka arkkuni/uurnani ympärillä hyörisi rabbi ja imaami sulassa yhdessä papin kanssa. Noin ajatuksena olisi kauhean kiva, jos saisin hautani isän ja vaarin vierestä (siunatulta hautausmaalta), mutta eiköhän sekin liene minulle yhdentekevää siinä vaiheessa, mihin minut viskataan.
Niko Lipsanen 9.3.2010 klo 12.24:
”En tarkoita, etteikö ateistinkin toivetta pitäisi kunnioittaa, jos tällä sellainen on.” Noin kirjoitin.
Eli ei vastoin tahtoaan, mutta eihän ateistilla välttämättä tuollaista tahtoa ole. Ateistit itse vähän joka välissä painottavat sitä, ettei ateismi tarkoita muuta kuin sitä, ettei usko jumaliin, eikä siitä seuraa muuta. Ei kai siitä silloin seuraa mitään käsityksiä siitäkään, kuinka vainajan hautaaminen pitää toimittaa? Uskontoihin kuulumisesta sitä vastoin usein seuraa.
Toki ateisti voi ilmoittaa tahtonsa vaikkapa hautausohjekortilla, ja sitä tahtoa on silloin kunnioittaminen. Ennemminkin pohdin sitä, miksi ateisti asiasta välittäisi.
Aatteellinen palo varmasti on taustatekijänä monella, siinä lienet oikeassa. Jos on eläessään kiivaasti vastustanut kristinuskoa, niin haluaa sitten vastustaa sitä kuoltuaankin – vaikkei kuolemanjälkeiseen elämään uskoisikaan. Kaikilla ateisteilla ei tuollaista paloa kuitenkaan ole, joten ei anneta niiden kiilusilmäisimpien päättää asioita myös maltillisempien puolesta.
Kaisa Kyläkoski 9.3.2010 klo 14.36:
Ateistina minun on puolestaan vaikea ymmärtää mitä luterilaisuuden / ev. lut. kirkon näkökulmasta palvelee se, että ihmisiä ”kastetaan” yhteisöön ennen kuin henkilö voi omaa tahtoaan ilmaista ja sitten ”siunataan” kun on myöhäistä mitään sanoa, vaikka siinä välissä ei olisi päiväkään jumalaan/Jumalaan uskonut. Rituaaleillako se ikuinen elämä sitten lunastetaan? Mahtaa taivaassanne olla tungosta. Toivottavasti ei tarvitse olla näkemässä.
Sirpale 9.3.2010 klo 16.12:
Jos luterilaiseen kirkkoon kuuluminen ilman muuta tarkoittaa sitä, että kuoleman jälkeen saa kristillisen hautauksen ja muslimit saavat yhtä lailla automaattisesti oman uskontonsa mukaiset seremoniat, niin eikö ateistin pitäisi tasapuolisuuden nimissä saada se uskonnoton hautauksensa ilman eri mutinoita? Vaikkei olisi erityisesti tahtoaan ilmoittanut?
Niko Lipsanen 10.3.2010 klo 0.23:
@ Kaisa Kyläkoski
Kasteella on oma teologinen merkityksensä, joten en nyt käy pidemmin käsittelemään. Ateistillehan sen pitäisi olla sinänsä vain harmitonta vedenlotrausta: jos ei usko Jumalaan, niin ei usko myöskään sitä, että tulee kasteen yhteydessä liitetyksi Kristuksen ruumiin jäseneksi.
Rituaaleilla tuskin pääsee taivaaseen, sillä eihän ihminen omilla teoillaan pelastu, tai muidenkaan teoilla. Ei se kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat merkityksettömiä.
@ Sirpale
Mielestäni perustelin tuon varsin seikkaperäisesti jo edellä, mutta yritetään vielä uudestaan.
Kirkolla on tietty perinne siitä, kuinka vainajat on tapana siunata. Kuulumalla kirkkoon osoittaa, tai vähintäänkin antaa ymmärtää, että haluaa tulla siunatuksi kirkon menojen mukaisesti.
Ateismi sen sijaan on pelkkä negaatio. Niinhän ateistit itsekin usein painottavat. Siitä ei seuraa mitään toivetta siitä, kuinka hautaus pitäisi toimittaa. Näin ollen siitä, että joku on ollut eläessään ateisti, ei voida päätellä mitään siitä, kuinka hän olisi toivonut tulevansa haudatuksi. Siksi on parempi jättää tämä asia omaisten päätettäväksi.
Käytäntönä kai nykyisin on, että kirkkoon kuulumatonkin voidaan siunata, jos omaiset niin toivovat. Vainajan vakaumus kuitenkin huomioidaan, joten ilmeisesti julkiateistia ei siunattaisi. En tässä kuitenkaan puhu käytännöstä, vaan pohdin asiaa periaatteellisella tasolla. Kummitusvertauksen pitäisi avata se, mitä ajan takaa.
Jos ateistilla kuitenkin on joitakin toiveita, niin hän voi tietysti ne jo eläessään ilmoittaa. Silloin ne on ainakin omasta mielestäni syytä ottaa huomioon.
Sirpale 10.3.2010 klo 20.23:
En ymmärrä lainkaan sitä, miten voit väittää, että ateismista ei seuraa mitään toivetta, miten haluaa tulla haudatuksi. Eikö siitä nimenomaan seuraa loogisesti ajatellen se toive, miten EI halua tulla haudatuksi: uskonnollisin menoin? Jos on sanoutunut irti kaikista uskonnoista, niin miksi jotain uskontoa täytyy tällaisen ihmisen hautajaisiin tunkea?
Siinä vaiheessa kun ihminen on kuollut, hän ei tietenkään voi enää ilmaista mielipidettään. Tällöin on liian helppo vedota siihen, että eihän tällä nyt oikeasti ole mitään väliä vainajalle, jos vähän siunataankin. Ja haetaan nyt paikalle pari luonnonkansojen shamaaniakin, niin tulee siunattua varmasti, mutta eihän sillä ole vainajalle oikeasti väliä kuitenkaan. No ei varmaan olekaan, mutta ihmeelliseltä se silti tuntuu, että MIKSI. Eikö sitä ateistin vakaumusta tai ehkä paremminkin sanoen elämänkatsomusta tai vaikka sitten negaatiota voida kunnioittaa sen vertaa, että pitäisi uskonnot erossa hautajaisista? Vaikka se omaisista tuntuisi pahalta ja väärältä?
Tällä hetkellä ei ole (vielä) olemassa mitään vakiintuneita perinteitä siitä, miten uskonnottomat haudataan, kun taas uskonnoilla on vuosisataiset perinteet hautaamiselle, vainajien siunaamiselle jne. Niitä uskonnottomien käytäntöjä ei ikinä saada kehitetyksi eikä vakiinnutetuksi, jos kaikki ateistit siunataan hautaan kristillisin perintein. Ehkä siksi jotkut ateistit ilmeisesti ovat siis alkaneet tapella uskonnottomien käytäntöjen puolesta: harvoja uudistuksia saadaan aikaiseksi ilman että ensimmäiset uudistajat tappelevat asiansa puolesta.
Niko Lipsanen 11.3.2010 klo 13.06:
Sirpale kirjoitti:
Ei se ateismista mitenkään seuraa. Ihan yhtä hyvin siitä voi seurata hällä väliä -asenne, että ihan sama miten haudataan. Joku voi myös ajatella, että antaa sukulaisten pitää uskonnolliset menot, jos haluavat, että eipähän se minua haittaa.
En tiedä, kuinka yleisiä mainitsemani asenteet ateistien keskuudessa ovat, mutta joka tapauksessa ne ovat mahdollisia ja todennäköisesti niitä myös esiintyy. Jos näin on, niin ateismista sinänsä ei voi sanoa seuraavaan mitään toivetta siitä, kuinka hautaus suoritetaan. Siksi ateistin on erikseen ilmaistava toiveensa, jos hänellä sellainen on.
Sirpale 11.3.2010 klo 16.01:
Voihan kristittykin ajatella, että on ihan sama, mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen. Eihän kristitty pelastu tai jää pelastumatta niiden rituaalien takia joita hänen hautajaisissaan on tehty tai jätetty tekemättä. Moni kristitty voi varmasti jakaa ateistien kanssa tuon hällä väliä-asenteen, varsinkin tapakristityt, joita suomalaisistakin aika iso prosentti lienee. Kukaan ei kuitenkaan tule ehdottamaan, että jos kristitty ei ole hautaustahtoaan erikseen ilmaissut, hänen siunauksensa voisi hoitaa vaikka joku imaami. Se on minulle ihan sama asia kuin jos ateistin siunaa pappi.
Kristityt siunataan siis kristillisin menoin, muslimit heidän protokollansa mukaan ja niin edelleen, kunnes tullaan ateistiin, jolle voidaankin sitten vetää pakasta ne siunausmetodit, jotka sattuvat omaisia miellyttämään. Ja tämä on hyvä, koska vainajalle asia ehkä on yhdentekevä? Kysyn edelleen: MIKSI?
No, ilmeisesti olet kirjoittanut tämän alkuperäisen blogipostauksen siksi, että jotkut ateistit ovat todella tehneet hyvin selvästi hautaustahtonsa tiettäväksi: ei kristillisiä menoja, ei siunattua hautausmaata. Mitä niin pahaa siinä voi olla? Itsehän tosiaan olet sanonut nyt jo useasti, että jos ateistilla on hautaustahto (olen edelleen sitä mieltä, että kaikki ateistit, elleivät toisin ole ilmoittaneet, halunnevat tulla haudatuksi uskonnottomin menoin vaikkeivät ehkä saa arkussa sätkyä jos pappi siunaakin heidät), sitä tulee noudattaa. Jotkut ”ääri”ateistit nyt vain haluavat uskonnottoman hautauksen ja seurakunnista täysin erillään olevan hautausmaan, niin miksei sitä tahtoa nyt sitten voida kunnioittaakaan?
Sitten vähän sivuraiteille, mutta mietiskelin tässä, mitkä mahtavat olla papin vaikuttimet jos hän siunaa kirkkoon kuulumattoman ihmisen hautaan? Siunaavatko papit ylipäänsä heitä? Jos siunaavat, niin miksi? Tällä toisen ihmisen suorittamalla rituaalillahan ei voida mitenkään edes myötävaikuttaa ihmisen pelastumiseen viimeisellä tuomiolla, jos siihen uskoo. Vai voidaanko? Eikö ihminen pelastu yksin armosta, ei toisten tai edes omien tekojensa takia? Eli pappi ei voi pelastaa ateistia. Vai voiko?
Tietysti siunaamisen syynä voi olla omaisten pyyntö, mutta kuka siitä hyötyy ja miten? Omaisia se voi lohduttaa, mutta tapa on jokseenkin väärä, viitaten juuri edelliseen: ei ateisti siitä siunaamisesta mitään hyödy, jos näin voidaan sanoa. Papin pitäisi voida lohduttaa omaisia jollain toisella tavalla.
Vanhojen perinteiden noudattaminen ja sillä tavoin kirkon arvovallan pönkittäminen on ehkä yksi syy, mutta juuri tätä vastaanhan monet ”julkiateistit” tappelevat. Kirkko pitää hautaustapoja kuristusotteessaan niin kauan kuin kukaan ei pyristele vastaan ja vaadi tilalle jotain muuta. Ja sitähän tietysti uskonnollisissa piireissä paheksutaan.
Tämän perusteella ihmettelenkin syvästi, kuka pappi ylipäänsä suostuu siunaamaan kirkkoon kuulumattoman ja millä perusteella.
Niko Lipsanen 11.3.2010 klo 16.36:
Kirjoitin siis, että ”kuulumalla kirkkoon osoittaa, tai vähintäänkin antaa ymmärtää, että haluaa tulla siunatuksi kirkon menojen mukaisesti.” Ainakaan ei sitä vastusta. Ateisti taas ei välttämättä ole minkään sellaisen tahon, jolla olisi vakiintuneita hautausperinteitä, jäsen.
Se iso ero on siinä, ja seuraa siitä ateistien usein itse toistamasta väitteestä, että ateismi on pelkkä negaatio, josta ei sinänsä seuraa mitään.
Käytäntö kai nykyäänkin on se, ettei kirkkoon kuulumattomia juurikaan siunailla. Omaisten pyynnöstä voidaan tehdä poikkeus, mutta en ole tietoinen siitä, mitä kaikkea silloin edellytetään.
Mitä pelastukseen tulee, niin eihän meillä mitään varmuutta ole siitä, kuka pelastuu ja kuka ei, ja millä kaikella siihen ehkä voi vaikuttaa. Sanotaanhan Raamatussa, että ”mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Matt. 18:19). Ehkä sillä tavalla voi sitten pelastaa ateistinkin? En tiedä, mutta kannattaahan sitäkin kokeilla.
Sirpale 11.3.2010 klo 18.25:
No niin, eikö pointti olekin juuri tuossa: kuulumalla kirkkoon osoittaa että haluaa tulla haudatuksi kirkon menojen mukaisesti. Joka negaationa tarkoittaa, että jos ei kuulu kirkkoon, ei myöskään halua tulla haudatuksi kirkon menojen mukaisesti. Mikä tuossa on niin vaikeata ymmärtää?
Niko Lipsanen 11.3.2010 klo 19.17:
No ei se kyllä niin mene. Vai tarkoitatko, että jos vainaja ei ollut kuollessaan HOK-Elannon jäsen, niin silloin omaiset eivät saa hankkia hautausta HOK-Elannon hautauspalvelun kautta? Tarkoittaako se, ettei kuulu HOK-Elantoon, sitä, että vastustaa HOK-Elantoa?
Jos sinun mielestäsi kirkkoon kuulumattomuudesta seuraa joitakin toiveita hautaukseen liittyen, niin sinun täytyy selittää nuo kommentissa 7 esittämäni vastaesimerkit pois. Jos ne pätevät, niin silloin kirkkoon kuulumattomuudesta ei seuraa mitään toiveita hautauksen järjestämisen suhteen, jollei vainaja itse ole tällaisista eläessään ilmoittanut.
Sirpale 12.3.2010 klo 10.37:
Kristityille ei sitten ilmeisesti voi käyttää HOK-Elannon hautauspalveluja, jos he eivät ole olleet jäseniä, koska eihän heille voida toimittaa islamin mukaisia hautajaisiakaan, kun nimi ei ole ollut sen uskonnon kirjoissa? Uskovaisillehan ne jäsenasiat tuntuvat paljon tärkeämpiä olevan ja vain oman jäsenyyden palveluita saa käyttää.
Mutta kommentissa 7 sinä vain oletat, että ateismista seuraisi hällä väliä-asenne. Se, että SINÄ (et ateisti, ilmeisestikään) OLETAT (et tiedä) jotain, ei riitä vielä miksikään perusteluksi.
Totta, ateismista voi seurata hällä väliä-asenne omien hautajaisien järjestelyjä kohtaan. Se ei silti tarkoita sitä, että uskonnollisin menoin suoritetut maahanpanijaiset olisivat toivelistan kärjessä. Uskonnolliset hautajaiset uskonnottomalla eivät kunnioita millään tavoin hänen elämänkatsomustaan tai negaatiotaan tai miksi haluatkaan sitä sanoa, vaikkeivät nyt ehkä kamalan paha vääryys olisikaan.
Vaan eivät suinkaan kaikki ateistit välttämättä suhtaudu noin löysästi omiin hautajaisiinsa ja niiden järjestelyyn. Minä itse asiassa kuvittelin ilman muuta, että ateistina saan kuolleenakin pysytellä mahdollisimman kaukana kaikista uskontoihin liittyvistä rituaaleista (lukuunottamatta sitä hautapaikkaa hautausmaalla), mutta olinkin näemmä turhan hyväuskoinen.
Siinä kuitenkin olet ihan oikeassa, että näemmä se hautaustahto on tehtävä, muuten voivat omaiset vaikka hankkia sen shamaanin tekemään viimeisen siunauksen eikä se palvelisi minua yhtään sen enempää kuin pappikaan.
Niko Lipsanen 12.3.2010 klo 15.51:
Häh? Eikö se ole tässäkin keskustelussa mennyt juuri toisin päin niin, että sinä olet ollut se, joka tässä sitä jäsenyyttä on korostanut? Sinun mielestäsihän vain kirkon jäsenet pitäisi voida siunata.
En väitä niin, vaan, että siitä voi seurata. Siitä voi seurata vaikka mitä, joten itse asiassa siitä ateismista sinänsä ei seuraa yhtään mitään. Tämä oli pointtini.
Alkuperäisessä merkinnässä pointtini oli se, että miksi ihmeessä ateisti välittäisi? Eihän siitäkään, ettei usko kummituksiin, seuraa, ettei voisi mennä taloon, jossa sanotaan kummittelevan. Toki ymmärrän, että kirkonvastaisuudesta tuollaista voikin seurata, mutta sekään ei kai mitenkään väistämättä seuraa ateismista, puhumattakaan kirkkoon kuulumattomuudesta (monilla on muitakin syitä olla kuulumatta kirkkoon kuin se, että eivät uskoisi sen opetukseen).
Pointtini ei siis ollut se, että ateisteja pitäisi alkaa väkisin siunaamaan heidän kuolemansa jälkeen. Pointtini oli vain se, että miksi ihmeessä se ateisteja haittaisi, vaikka niin tehtäisiin.
Minusta tuntuu, että tämä keskustelu junnaa paikoillaan – ihan molemmin puolin. En tietystikään kiellä sinua silti jatkamasta sitä, jos on vielä joitakin pointteja mielessä.
Sirpale 12.3.2010 klo 17.26:
No eikö se nyt järjellä ajatellen mene juuri niin että kirkon jäsenet ja vain he siunataan kirkollisesti? Jos haluaa kirkollisen siunauksen, liittyy varmaankin kirkon jäseneksi elinaikanaan, se on Suomessa kaikille mahdollista tehdä vapaaehtoisesti, vaikka olisi aiemmin kirkosta eronnutkin. Ja mitä ne muut sillä siunauksella tekevät, vaikkei se ehkä niin kauheasti haittaakaan? Kuollutta nyt yleensä haittaavat aika harvat asiat, luulen.
Olkoon sitten niin, että ateisteille on se ja sama, miten heidät toimitetaan hautaan. Hyvä siis. Kysyn silti vielä kerran, että miksi heidät pitäisi siunata kirkollisin metodein? Miksi? Mikä voi olla syy ja peruste sille, että uskontokuntaan kuulumaton siunataan uskonnollisin menoin? Se tuntuu uskonnon väkisin tuputtamiselta ja minun mielipiteeni uskonnontuputtajista ei ole painokelpoinen. Tätä keskustelua ei luultavasti edes käytäisi, ellei uskontoa olisi alettu väkisin tunkea ateistien hautajaisiin. Uskonto ei niihin juhliin kuulu.
Jos ainoa syy uskonnollisten hautajaisten järjestämiseen on se, että omaiset ovat tyytyväisiä, niin en kyllä haluaisi olla sukua ihmisille, joille niin vähän on merkinnyt minun ajatusmaailmani.
Moonie 4.9.2010 klo 15.23:
Ateistit ovat osasta kiihkoilijoita, mutta osa niitä jotka eivät aatettaan tyrkytä. Itse olen agnostikko, mutta tietyssä mielessä kunnioitan kyllä uskontoja. Minun ei ole tarve vakuuttaa ketään siitä, onko uskominen Jumalaan väärin tai oikein. Kysymys on kuitenkin minun sielustani ja vapaasta tahdostani. Olen nyt 25-vuotias ja tehnyt hoitotahdon, hoitotestamentin sekä testamentin. Aion myös ilmoittaa toiveeni hautaamisesta. Kirkolliset menot ja symbolit eivät ole minulle kauhistus, kunnioitan jokaisen vapaata tahtoa myös kuolemani jälkeen. Silloin kun olen muuttunut elottomaksi, ei ole enää sidoksissa tähän maailmaan ja sen asenteisiin. Silloin jälkeeni elämään jääneet muistavat minua miten tahtovat. Minua saa muistaa iltarukouksissa ja pyytää siunausta sielulleni. En tiedä minne joudun kuolemani jälkeen, mutta sieluni kuitenkin elää.
Esimerkkinä myös uskovaisten ajatusmaailmasta voin kertoa tarinan joka liittyy isoäitiini ja hänen kuolemaansa edeltäviin tapahtumiin, joita itse oli todistamassa. Isoäitini sai aivoverenvuodon ja oli sidottu pyörätuoliin viimeisen vuoden ajaksi. Puhkyky meni, samoin kun kyky syödä kiinteää ruokaa. Viimeisinä aikoina hän oli surullinen, tiesi ehkä kuoleman olevan lähellä. Veljeni kanssa olimme isoäitini seurana, kun ovikello soi. Ovan takana seisoi kotikunnan pastori ja diakonissa. Kutsuimme toki kohteliaasti sisään ja tarjosimme kahvia. Tästä he kieltäytyivät kohteliaasti. Ajattelimme automaattisesti, että pastori halusi jutella sairaan ihmisen kanssa ja lohduttaa häntä kuoleman lähestyessä. Järkytys oli toden teolla kova kun pastori avasi suunsa. Hän sanoi isoäidilleni näin ”Nyt kun kuolemasi on jo ovella, niin on aika katua syntistä ja saastaista elämääsi. Sielusi joutuu helvettiin ilman todellista katumusta. Taivaiseen eivät synnintekijät pääse ja jumalan viha on oleva viimeisen tilinteon aikaan musertava. Ilman katumusta ja uskoa Taivaan isään kuolet sielusi ja ruumiisi kovissa tuskissa. ” Enempää ei pastori ehtinyt sanoa kun riipaisin häntä niskasta kiinni ja kirjaimellisesti heitiin ovesta ulos, samoin kävi myös diakonissalle, jonka veljeni vähemmän hellästi saattoi ovesta ulos. Isoäitini itki ensin muutaman päivän ja vajosi sitten omaan maailmaansa. Muutaman päivän hän oli vielä kotona, mutta joutui sitten sairaalaan, jossa ehti olla kolme päivää ennen kuolemista keuhkokuumeeseen.
En agnostikon järjenjuoksulla voi ymmärtää miten mikään rakastava Jumala voisi koskaan olla niin julma ja sydämetön. Olen aikanaan ollut itse aktiivinen seurakuntanuori ja uskonut Jumalaan syvällä itsessäni ja kunnioittanut silti muitakin. Perustavanlaatuinen opetus, joka erityisesti jäi mieleen on :” Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi”.
Niko Lipsanen 7.9.2010 klo 5.43:
Teologisesti kyseinen pappi oli varmaankin oikeassa. En ole kaikista pelastusopin hienouksista perillä, mutta joka tapauksessa kristinuskossa opetetaan, että kaikki eivät pääse taivaaseen ja, että kadotus on ikävä vaihtoehto.
Papilla pitäisi kuitenkin olla kykyä ilmaista sanoma niin, että seurakuntalaiset ottavat sen mahdollisimman hyvin vastaan eivätkä torju sitä. Se taito tuolta pastorilta näytti kertomuksesi perusteella puuttuvan.
Juhani Sirkiä 13.9.2010 klo 20.41:
Laitetaanpa tähän linkki musiikin muodossa esitetyistä kysymyksistä, joihin uskovainen ystäväni ei pyynnöistäni huolimatta vastannut. En usko kenenkään muunkaan pystyvän tyydyttävästi vastaamaan Rautiaisen kysymyksiin.
Älkää minun vuokseni yrittäkö selittää mistä asiassa on kyse. En ymmärrä selityksiänne kuitenkaan. Jos ymmärtäisin, olisin tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten. Kunhan paiskaan linkillä ja poistun etuoikealle.
http://www.youtube.com/watch?v=2VpnssbXGcw
Ateisti5 19.2.2014 klo 1.27:
Ihan vaan sellainen pointti, että vaikka ateisti ei uskoisikaan jumalaan, kuoleman jälkeiseen elämään tai vastaavaan, ei se tarkoita, etteikö sillä voisi olla merkitystä hänelle mitä hänen ruumiillaan tehdään.
Tässä on kyse periaatteista ja aatteista. Mielestäni tällaisia asioita ei tule antaa yksinoikeudella uskovaisille. Kai minä eläessäni voin toivoa, että maapallolla ihmiset voisivat paremmin, ja toivon, että näin olisi vielä kuoltuanikin. En näe yhteyttä uskonnon ja uskonnottomuuden välillä tässä asiassa.