Eduskuntavaalit ja ehdokkaan valitseminen

29.3.2011 klo 13.12 | Niko Lipsanen

aiheet yhteiskunta,

En ole vieläkään valinnut ehdokasta, jota äänestäisin tämän kevään eduskuntavaaleissa. Yleensä olen tässä vaiheessa jo kaduilla ja toreilla jakamassa ehdokkaani esitteitä ja puhumassa hänen puolestaan. Ehdokkaan valinta tuntuu kuitenkin vaali vaalilta käyvän vaikeammaksi.

Mielestäni eduskuntavaalien tärkeimmät teemat ovat ympäristö ja maahanmuutto. Niissä tehtävät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Toki myös talouskysymykset ovat tärkeitä, mutta niissä aikajänne on lyhyempi.

Ongelma kuitenkin on, että nämä teemat harvoin yhdistyvät samoissa ehdokkaissa. Maahanmuuttokysymyksissä profiloituneet ehdokkaat eivät useinkaan osoita kiinnostusta ympäristöaiheisiin, ja ympäristökysymyksien päälle ymmärtävät ehdokkaat ovat tyypillisesti kovin vihjeettömiä maahanmuuttoasioissa. Vaikka nämä teemat eivät millään reaalipoliittisella tasolla erityisemmin kytkeydy toisiinsa, näyttävät ehdokkaiden – ja varmaan monien äänestäjienkin – mielipiteet tässä korreloivan vahvasti.

Puolueiden suhteen on sama ongelma kuin ehdokkaidenkin. Perussuomalaisten ns. nuiva siipi on oikeilla jäljillä maahanmuuttoasioissa, mutta koko puolue on täysin hukassa ympäristökysymysten suhteen. Vihreillä tämä menee päinvastoin, ja siellä on yleispuolueistumiskehityksen myötä ote lipsunut jo vähän ympäristökysymyksissäkin.

En tosin olen vakavasti harkinnutkaan muiden puolueiden kuin kokoomuksen äänestämistä. Sieltä löytyy sekä ympäristöaatetta että maahanmuuttokritiikkiä, joskin myös päinvastaisia kantoja. Sopivan ehdokkaan löytäminen Helsingin ehdokaslistalta ei kuitenkaan ole helppoa.

Olenkin nyt etsinyt kokoomuslaisia ehdokkaita, jotka vastustavat turpeen polttoa, vaativat maatalouden ympäristötuilta todellisia ympäristövaikutuksia, suosivat liikenneinfran rakentamisessa raiteita ja vastustavat päivittäistavarakaupan suuryksiköitä muualla kuin joukkoliikenteen solmukohdissa. Ydinvoimakannasta en anna pisteitä suuntaan enkä toiseen.

Toisaalta haluaisin ehdokkaan, joka olisi valmis heikentämään Suomen houkuttelevuutta humanitäärisen maahanmuuton kohteena ja vaatisi perheenyhdistämisissä yhdistäjältä kykyä elättää yhdistettävä perhe tai ainakin, ettei henkilö elä yhteiskunnan tukien varassa. Jälkimmäistä on syytä vaatia myös Suomen kansalaisuuden myöntämisen edellytyksenä. Pakolaiskiintiön pienentämisestä en anna pisteitä, mutta suhtaudun kyllä epäillen sellaisiin ehdokkaisiin, jotka vaativat sen nostamista.

Lisäksi, koska kannatan liberaalia yhteiskuntaa, jossa valtio ei turhanpäiten puutu ihmisten elämään, valitsin muutaman teeman indikaattoriksi tästä. Pisteet ropisevat, jos ehdokas kannattaa pakkoruotsia, sukupuolikiintiöitä tai Alkon monopolia alkoholin vähittäiskaupassa.

Vaalikoneet ovat tässä avuksi. Selväksi on jo käynyt, etten löydä ehdokasta, joka täyttäisi kaikki vaatimani kriteerit. Kun lisäksi vielä haluaisin äänestää jotakuta sellaista, jolla katson olevan realistiset läpimenon mahdollisuudet, ja toisaalta varmojen läpimenijöiden äänestäminen tympäisee, niin joudun tekemään valintoja.

Vertailen loppusuoralle päässeitä ehdokkaita uudessa blogimerkinnässä lähipäivinä. Samalla toivottavasti pystyn jo kertomaan, kuka ääneni tällä kertaa saa.

Kuvassa on lättähattu, joka kuljetti kokoomusväen Helsingin rautatieasemalta Pasilan veturihalleille vaaliohjelman julkistustilaisuuteen 26.2.2011.

2 kommenttia ja/tai paluuviitettä