Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

7.10.2011 klo 13.58 | Niko Lipsanen

asuminen energia keittiö kulutus laitteet

Keittiönurkkauksemme vanha kattovalaisin lopetti toimintansa jo joskus keväällä. Pelkkä lampun vaihtaminen ei riittänyt, vika oli jossakin pidemmältä. Aika laholta se jo näyttikin, ja sähköviritykset katossa näyttivät lähes yhtä vanhalta kuin pian satavuotias talokin.

Vanha lamppu oli myös vähän tiellä. Kotimme takaosassa, siis myös keittiön päällä, on tavaraparvi. Korkeutta ei siksi ole kovin paljon, ehkä noin 220 cm. Etenkin keittiökulmauksesta sängylle noustaessa vanha kattolamppu heilui aina tiellä. Mietimme siksi tilalle jonkinlaista plafondityyppistä, katossa kiinni olevaa valaisinratkaisua.

Valoisa kesä meni hyvin ilman kattovalaisintakin, mutta syksyn tullen asia tuli jälleen ajankohtaiseksi. Olin Clas Ohlsonilla jo katsellut yhtä kattoon upotettavaa ledivalosarjaa. Vantaan Ikean valaisinosastolta bongasin kuitenkin neljän valaisiminen ledisarjan (Dioder monikäyttövalaisin). Hintaa sillä ei ollut kuin 19,95 euroa, eli noin kolmannes Clas Ohlsonissa tarjolla olleesta sarjasta.

Kieltämättä ostos hieman epäilytti. Olin lukenut vähän aiemmin Petteri Järvisen blogimerkinnän lampunostamisen haasteista, mutta en silti alkanut selvitellä eri arvoja. Olivat Ikeassa asentaneet yhden valosarjan seinälle, ja siinä pystyi silmämääräisesti arvioimaan, miltä valo näytti. En kuitenkaan tiedä, mikä vaikkapa Järvisen painottama värintoistoindeksi (Ra) valoilla on. En muista, oliko se merkitty pakkaukseen.

Halpa hinta antaa kuitenkin mahdollisuuden ottaa vähän riskiäkin. Jos valo olisi osoittautunut sopimattomaksi keittiön kattoon, niin aina tuollaiselle valosarjalle oli jonkin muunkin käytön keksinyt.

Asentaminen oli helppoa. Koska ledivalot ovat ohuita, ei valaisinta tarvinnut upottaa kattoon, pelkät johdonreiät riittivät. Pari reikää oli katossa jo valmiiksi, toinen vanhan kattolampun jäljiltä. Päätimme hyödyntää ne ja porata kaksi reikää lisää. Johdot olivat sen verran pitkiä, että niiden puolesta valot olisi voinut sijoittaa kauemmaksikin toisistaan.

Lampuista tulevat johdot kytkettiin napsauttamalla jakajaan, johon tuleva johto liitettiin yksinkertaisesti sähkötöpseliin. Katkaisija on kiinni johdossa. Johtojen pituuden ansiosta sen pystyi varsin hyvin asettelemaan sellaiselle kohdalle, missä se parhaalta tuntui.

Valojen teho on käyttötarkoitukseensa riittävä. Jos katto olisi ollut korkeammalla tai valaistava tila vähän suurempi, niin silloin valo olisi voinut loppua kesken. Nytkin, jos keittiötasolla työskentelee, tulee kaappien alle kiinnitetty loisteputki tarpeeseen lisävalona. Yleisvaloksi ledivalosarja on kuitenkin täysin riittävä.

Jokaisessa lampussa on yhdeksän ledivaloa, eli yhteensä 36. Kun valot sammuttaa, niin pimeässä ledit jäävät hohtamaan kuin fosforiset kellonviisarit joissakin vanhoissa kelloissa. En tiedä, miksi näin on tehty. Mitään valaisullista merkitystä hohtavilla ledeillä ei ole. Jos valojen sammuttamisen lisäksi irrottaa johdon pistokkeesta, niin silloin hohtaminenkin loppuu.

Lamppujen ollessa päällä valon väriä voisi kuvailla valkoiseksi, kylmäksi tai puhtaaksi. Ikean oman kuvauksen mukaan se on ”lämmin valkoinen” (2700 Kelviniä). Ero saman huoneen toisessa päässä olevaan energiansäästölamppuun on selvä. Energiaa lamppujen pitäisi viedä kolme ja puoli wattia.

Ainakin toistaiseksi olen ostokseen tyytyväinen, kuten Marikin. Ovat nuo iso parannus aikaisempaan peltivarjosteiseen kattolamppuun verrattuna, vaikka sillä olikin jo nostalgia-arvoja – olihan se yksi harvoista esineistä, mitä tässä asunnossa on jäljellä ajalta ennen kuin minä muutin tänne.

Kuvassa on Ikean Dioder led-monikäyttövalaisin asennettuna keittiökulmauksemme kattoon.

Ei vielä yhtään kommenttia tai paluuviitettä.

Kommentointitoiminto on pois käytöstä.