Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin
Tukholman etnografinen museo on huijaus
16.1.2012 klo 5.52 | Niko Lipsanen
Tukholmassa tulee aina välillä käytyä ihan vain siksi, että laivayhtiön kanta-asiakkaana sinne pääsee aina välillä halvalla tai ilmaiseksikin. Onhan se kuitenkin ihan komea kaupunki, jossa riittää nähtävää, jos on aikaa tutustua.
Laivalla on jaossa What’s On Stockholm -lehtinen, josta voi katsoa mitä kaupungissa tapahtuu. Esitteessä kerrottiin muun muassa Etnografisen museon (Etnografiska museet) näyttelyistä, ja olipa siinä jopa tieto, että museoon on vapaa pääsy (Free entrance). Siispä suuntasimme siskon kanssa sinne.
Etnografinen sijaitsee sen verran kaukana Tukholman keskustasta, että ainakaan molempiin suuntiin ei viitsi kävellä, vaikka se mukava tapa liikkua kaupungissa onkin. Keskustasta sinne pääsee bussilla 69, kunhan vain saa jostakin hankittua lipun. Bussissa niitä ei myydä, ja kännykkälippuun olisi pitänyt olla ruotsalainen liittymä.
Perillä sitten selvisi, että olimme joutuneet perinteisen turistihuijauksen uhriksi. Tapahtumalehtisessä mainostettiin vapaata pääsyä, mutta museolla vain pyöriteltiin silmiä asiasta mitään tietämättöminä. Sisäänpääsy museoon maksoi 60 kruunua per nuppi ja Afganistan-erikoisnäyttelyyn toiset 60 kruunua.
Museolla ilmeisesti luottivat, että kun ovat saaneet turistit tulemaan kaupungin reunalle asti, niin eivät he enää takaisinkaan viitsi kääntyä. Se toimi tälläkin kertaa, ja maksoimme pyydetyt 240 kruunua eli noin 27 euroa siitä, että pääsimme molemmat niin museoon kuin Afganistan-näyttelyynkin.
Ei olisi pitänyt. Paitsi, että jo periaatteesta pitäisi olla alistumatta tuollaisiin huijauksiin, niin ei museo muutenkaan pääsymaksun arvoinen ollut. Jos on kiinnostunut erityisesti Pohjois-Amerikan intiaaneista, niin sitten maksu saattaa puoltaa paikkaansa – lähes puolet museosta oli omistettu heidän kulttuurilleen ja historialleen. Muita kulttuuripiirejä esiteltiin hyvin pintapuolisesti, jos lainkaan. Oli siellä pieni Japani-nurkkaus sekä vähän isompi Kongo-kulmaus, ja sitten tietysti se Afganistan-näyttely.
Afganistan-osio oli lopulta ehkä antoisin osa museokierrosta runsaan esineistön ansiosta. Silti pakostakin jäi pohtimaan, mihin enää nykyaikana tarvitaan tällaisia museoita. Kannattaako kokoelmille rakentaa seinällinen esittelytila, kun kaiken saman informaation ja paljon enemmänkin olisi havainnollisemmin voinut esittää netissä? Jos oikeasti kaipaisin tietoa jostakin museon esittelemästä kulttuurista, niin menisin ensin Wikipediaan. Luultavasti viisastuisin enemmän ja todennäköisesti viihtyisinkin paremmin.
Historiallinen esineistö tuo mennyttä aikaa lähemmäksi, ja siinä tuollainen näyttely vielä toistaiseksi päihittää Wikipedian. Kuitenkin, teknisesti ei olisi sen kummempaa katsella esineitä kuvina nettisivuilta kuin vitriineissään lasin takana. Paremminkin niitä pääsisi katsomaan, jos voisi pyöritellä esinettä ruudulla ja zoomata haluamiinsa yksityiskohtiin. Ja varmasti olisi tullut kaikille osapuolille halvemmaksikin ottaa kohteista kunnon kuvat kotisivuille kuin tuoda ne esille museoon.
En näe kauheasti tulevaisuutta Etnografiskan kaltaisille museoille. Eivät taida tosin nähdä itsekään, kun huijaamalla pitää asiakkaatkin houkutella.
Sellaiset museot, joissa museo kytkeytyy itse siihen paikkaan, jossa museo on, toimivat paremmin. Kun museorakennus on historiallinen jo itsessään, voi astua sisään historialliseen miljööseen ja eläytyä aiheeseen paremmin. Tai vaikka itse rakennus ei olisikaan se juttu, niin paikkakunnalla vieraillessaan on usein kiinnostunut juuri sen paikkakunnan historiasta. Silloin jaksaa katsoa sellaisenkin näyttelyn, joka itsessään sopisi paremmin nettiin.
Voi tosin olla, että tämä on maantieteilijän näkökulma. Paikkasidonnaisuus ei ehkä kaikille ole yhtä olennainen asia. Mutta kenen näkökulma pitäisi olla, jotta jaksaisi pitää Etnografiskan kaltaisia museoita enää kiinnostavina? Aika on ajanut niiden ohi.
Kuvassa on Tukholman etnografinen museo.
6 kommenttia ja/tai paluuviitettä
Tätä artikkelia ei ole enää mahdollista kommentoida (eikä mitään muutakaan artikkelia tässä blogissa). Blogi on arkistoitu, eikä sitä enää päivitetä.
2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008
Artikkeleiden aiheet:
- Kulttuurit - savolais- ja karibialaisjuttuja, kieliasiaa ym.
- Kulutus - tavaroita, syömisiä ja ostotottumuksia
- Kuulumiset - blogin henkilökohtaista-osasto
- Matkat - matkajuttuja ja reissuvalokuvia
- Paikat - sijainnilliset merkitystihentymät
- Uskonto - kristinuskosta, kirkosta, ateismista, islamistakin
- Web - blogit, WordPress ja muuta nettijuttua
- Yhteiskunta - politiikasta ja maailman toimimisesta
- Ympäristö - valintoja ja ympäristöpähkäilyä
Etusivu : 2012 : Tukholman etnografinen museo on huijaus
Niko Lipsanen 16.1.2012 klo 6.05:
Onhan se tietysti mahdollista, että kyseessä on esitelehtisen tekijöiden virhe eikä museoväen pahantahtoisuus. Mutta toisaalta, onhan heidän jotakin keksittävä, että joku tuonnekin tulisi. Vai saako joku vielä nykyäänkin jotakin irti tuollaisista museoista, kun netti on kuitenkin jo keksitty?
Kaisa Kyläkoski 16.1.2012 klo 8.03:
Olin itse käymässä kyseisessä museossa ensimmäistä kertaa joulukuun alussa ja koin Afganistan-näyttelyn hyvinkin ”livenä” näkemisen arvoiseksi. Muun osan museota kävelimme läpi ja ainoastaan afrikkalaiset kupariesineet pysäyttivät. Mutta sisarmuseossa Göteborgissa vietin pari vuotta sitten useita tunteja. Siellä sai m.m. maata riippukeinussa pseudo-leiritulen ääressä ja kuunnella tarinoita Amazonin viidakoista. Täysin feikkiä, mutta kuitenkin hauskaa.
Jollet koe museoita mielekkäiksi paikoiksi, miksi ihmeessä menit sisään? Onko reaalimaailma ylipäänsä vierailun arvoinen, kun voisit istua kotona ja pyöriä vieraissa kaupungeissa Googlen streetview:n varassa?
Södermalmin ihan oikeasti historiallisia taloja voi muuten käydä katsomassa ulkopuolelta ilmaiseksi ja näkymät yli Tukholman eivät ole siirrettävissä millenkään ruudulle. Osoitteita omassa matkaraportissani: http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2011/12/museaaliset-terveiset-tukholmasta_08.html
Niko Lipsanen 16.1.2012 klo 15.06:
Googlen katunäkymät ja Flickr ovat toki antoisia tapoja katsella paikkoja eri puolilla maailmaa, mutta eivät korvaa aitoa kokemusta. Historiassa on kuitenkin se ongelma, että siihen ei voi astua sisään, vaan se on jotenkin esitettävä. Onko museolla siinä sitten joitakin etuja nettiin verrattuna?
Tuo Göteborgin museo kuulosti katsastamisen arvoiselta. Ei se niin vakavaa, vaikka kaikki ei olisi alkuperäistä ja aitoa – hyvät jäljitelmätkin riittävät, jos niiden avulla pääsee aiheeseen sisään. Aidossa esineistössäkin on jotakin, mikä kiinnostaa, vaikka ei niitä tietysti lasivitriinin läpi sen lähemmäksi pääse kuin tietokonenäytönkään kautta.
Kuitenkin, jos iso osa museon annista perustuu esittelytaulujen kuviin ja teksteihin sekä videoihin, niin mieleen tulee, mitä siitä saa, että niitä on tullut katsomaan museoon? Eikö ne yhtä hyvin, ja kaikille osapuolille huomattavasti kustannustehokkaammin, voisi katsoa kotona tietokoneelta?
Erityisesti rasittaa joidenkin museoiden nykyään harrastamat laatikkoleikit, joissa pitää avata kaikenlaisia luukkuja nähdäkseen, mitä siellä takana on. Ehkä lapset pitävät sellaisesta.
Antoisimpia museoita omasta mielestäni ovat usein olleet pienet paikallismuseot. Kun käy jollakin paikkakunnalla ja katselee katuja ja maisemia, niin sen päälle on mielenkiintoista mennä museoon, jossa esitetään samojen paikkojen historiaa. Aina parempi, jos itse rakennuskin on historiallisesti merkittävä tai ainakin vanha. Silloin museokokemus on suoraa jatkoa sen paikan kokemiselle, jonka historiasta museo kertoo.
Pitää kuitenkin antaa aina välillä mahdollisuus yllättyä, ja käydä katsomassa vaikkapa tuollainen Etnografiskan tapainen museo. Ehkä ovat keksineet jotakin uutta, jolla saavat vieraat kulttuurit elävämmäksi. Etenkin kun lupasivat esitteessä museon olevan ilmainenkin, niin ajattelimme, että voihan sen käydä katsomassa.
Niko Lipsanen 16.1.2012 klo 15.18:
Laitoin muuten blogisi taas tilaukseen. Seurasin sitä joskus, mutta en enää muista, miksi jossakin vaiheessa lopetin. Sukututkimus sinänsä ei minua erityisemmin kiinnosta, mutta sen kautta näyttää avautuvan monia varsin kiintoisia näkymiä menneeseen.
En usko, että blogisi paranisi yhtään, vaikka siitä tehtäisiin museo. Se on oikein hyvä juuri noin.
Niko Lipsanen 23.1.2012 klo 0.37:
Tuli taas käytyä Tukholmassa. Tällä kertaa ei käyty Etnografiskassa, mutta etnografista tunnelmaa löytyi Rinkebyn lähiöstä.
Sen tapahtumalehtisen nimi olikin What’s On Stockholm (korjasin blogitekstiin) ja olivat nyt korjanneet virheen, eivätkä enää väittäneet Etnografiska-museota ilmaiseksi. Vähän vedätyksen makua siinä on kyllä vieläkin, koska eivät kerro, että erikoisnäyttelyihin pitää maksaa vielä erikseen. Läpyskässä kerrotaan vain museon peruspääsymaksu 60 kruunua.
Niko Lipsanen 22.2.2017 klo 10.46:
Kaisa Kyläkoski on myös pettynyt (hermostunut) Etnografiskaan, mutta vähän eri syistä:
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2017/02/hermostuin-etnografisessa-museossa.html