Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

3.1.2012 klo 6.45 | Niko Lipsanen

kirkot matkat paikat ukraina

Lviv, tai joskus myös Lvov, on historiallinen kaupunki nykyisen Ukrainan länsiosissa. Historialtaan se ei kuitenkaan ole erityisen ukrainalainen, sillä ennen toista maailmansotaa se oli osa Puolaa. Puolalaisten jälkeen toiseksi suurin väestöryhmä olivat juutalaiset.

Nykyisin kumpiakaan ei kaupungin väestöön juuri kuulu, vaan valtaosa lviviläisistä on ukrainankielisiä ukrainalaisia.

Kaupungin vanha keskusta on kuitenkin säilynyt hyvin niin maailmansotien kuin neuvostoaikojenkin tuhoilta, ja on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Tunnelma muistuttaa enemmän Keski- kuin Itä-Eurooppaa, ja monien mielestä kaupunki onkin ukrainalainen versio Puolan Krakovasta – sillä erolla, että Lvivissä on vähemmän turisteja ja hinnat halvempia.

Jos haluaa kokea eksoottista itämatkailua, ei Lviv ole oikea kohde. Ennemminkin se tarjoaa hyvän tilaisuuden matkustaa keskieurooppalaisessa ympäristössä itäeurooppalaisen halvasti. Toisaalta monien ukrainalaisten mielestä Lviv ja läntinen Ukraina ylipäänsä on aidointa Ukrainaa, millä he tarkoittavat sitä, että se on vähiten venäläistä.

Vietimme Marin kanssa Lvivissä kaksi ja puoli päivää viime kesäkuussa osana Kiovan ja Länsi-Ukrainan kierrostamme. Turistittomuutta emme päässeet kokemaan, sillä kaupungissa oli juuri tuolloin jazzfestarit. Niinpä matkailijoita oli kaupungissa niin paljon, ettei meille ollut tilaa hostellissa. Onneksi hotelli Lvivissä, joka on neuvostoaikainen rakennus (valitettavasti remontoiduin huonein), on kuitenkin aina tilaa. Niin meille turisti-infossa kerrottiin, ja paikkansa se piti.

Lvivin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat kaupungin lukuisat kirkot. Itseäni jäi harmittamaan, että Lvivin armenialainen katedraali oli käyntimme aikaan suljettu. Ainakin Wikipedian kuvassa se näyttää sisältä varsin hulppealta ja paljon värikkäämmältä kuin armenialaiset kirkot Armeniassa. Jouduimme kuitenkin tyytymään siihen, että katselimme kirkkoa portin raoista ulkopuolelta.

Oli kaupungissa toki monta muutakin hienoa kirkkoa ja pari luostariakin, joten kohteet eivät loppuneet kesken. Myös Lvivin oopperataloa kehutaan monella matkasivustolla, mutta se jäi käymättä. Jugendtyyliseen rautatieasemaan tuli tutustuttua tullessa ja lähtiessä.

Ison miinuksen Lviv saa kuitenkin siitä, että se on kuivan maan kaupunki. Siellä ei ole sen enempää merta, järveä kuin jokeakaan. Tai periaatteessa siellä on joki, mutta sitä vain ei näe. Joen päälle kun on rakennettu kansi ja kannen päälle aukioita ja puisto (kuvassa yllä). Puistossa istuessaan voi mielessään kuvitella paikalle joen.

Puolalaisille Lviv on valitettavasti vähän kuin meille suomalaisille Tallinna. Se on vanha, historiallinen kaupunki, joka on lähellä, ja jossa alkoholi on kotimaata halvempaa. Niinpä puolalaisia näkee Lvivin kaduilla ilmeisesti muulloinkin kuin vain musiikkitapahtumien aikaan – joskaan ei yhtä paljon kuin silloin, kun Lviv oli osa Puolaa. Ehkä se siten onkin puolalaisille enemmän Viipuri kuin Tallinna, paitsi ettei sinne tarvitse viisumia.

Jos suuntaat Lviviin kesällä 2012, niin kannattaa tarkistaa etukäteen, ettei matka osu jalkapallon Euroopan-mestaruuskisojen aikoihin. Lviv on yksi isäntäkaupungeista, ja saattaapa olla, että silloin tilaa ei ole edes siellä neuvostohotellissa.

Kuvassa on puistoaukio ja taloja Lvivin keskustassa.

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Paluuviite: Lipsanen & Ruso (1.3.2013 3.53)