Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

24.2.2012 klo 6.53 | Niko Lipsanen

historia politiikka yhteiskunta

Tänään on 24. päivä helmikuuta. Jos kalenteria ei olisi 1990-luvun lopulla rustattu Suomessakin uusiksi, niin tänään olisi karkauspäivä. Tällä kohtaa karkauspäivä on ollut siitä asti, kun se Rooman keisarin Julius Caesarin määräyksestä vuonna 46 eKr. siihen asetettiin.

Ensimmäinen kerta, kun karkauspäivää vietettiin vasta 29.2. oli vuonna 2000. Se oli poikkeuksellinen karkauspäivä siinäkin mielessä, että tasasatavuodet eivät yleensä ole karkausvuosia. 400:lla jaolliset vuodet, ja siten myös vuosi 2000, kuitenkin ovat.

Tuollaiset historialliset anomaliat, joissa jokin ei mene niin kuin sen johdonmukaisesti voisi kuvitella menevän, ovat usein hauskoja ja mielestäni säilyttämisen arvoisia – etenkin, jos niihin liittyy tarina. Ja useinhan niihin liittyy. Esimerkiksi karkauspäivän ajankohta helmikuun 24:ntenä liittyi siihen, että ennen Caesarin määräämää kalenteriuudistusta karkauspäivän sijaan käytössä oli kokonainen karkauskuukausi.

Karkauskuukausi, nimeltään Mercedonius tai Intercalaris, esiintyi kalenterissa nykyistä karkauspäivää useammin: ainakin periaatteessa sellaisen olisi pitänyt olla joka toinen tai joka kolmas vuosi. Tämä johtui siitä, että roomalainen normaalivuosi oli vain 355 päivää pitkä. Ilman karkauskuukautta kalenterivuosi olisi jäänyt jatkuvasti jälkeen vuodenkierrosta.

Ongelmaksi kuitenkin muodostui sen määrääminen, minä vuosina karkauskuukausi lisättiin kalenteriin ja minä vuosina ei. Valtaa asiassa käytti pontifex maximus, Rooman pappisneuvoston ylipappi. Virka oli kuitenkin yhtä paljon poliittinen kuin uskonnollinenkin, ja niinpä vuodenkiertoon perustuvan havainnoinnin sijaan kuukausi lisättiin usein, kun haluttiin pidentää omien poliittisten liittolaisten virkakausia ja vastaavasti jätettiin lisäämättä, kun vastustajien kaudet haluttiin lyhyemmäksi. Niinpä Caesarin aikaan kalenteri olikin jo kuukausia sivussa siitä, missä sen vuodenkierron perusteella olisi pitänyt olla.

Karkauskuukauden lisääminen edellytti helmikuun lyhentämistä, sillä muuten vuoteen olisi tullut liikaa päiviä. Niinpä karkausvuosina helmikuu oli vain 23 päivää pitkä, ja karkauskuukausi liitettiin sen perään. Kun karkauskuukaudesta siirryttiin karkauspäiviin, määräsi Caesar päivän paikaksi saman kohdan, mistä karkauskuukausi aikaisemmin oli alkanut. Siksi se oli 24. eikä 29. helmikuuta.

Näin meneteltiin siis aikaisemmin Suomessakin, viimeksi karkausvuonna 1996. Silloin helmikuun lopun nimipäivät olivat eri päivämäärinä sen mukaan, oliko karkausvuosi vai ei. Edes helmikuun 29. päivänä syntyminen ei ollut mikään ongelma, koska syntymäpäivä siirtyi ei-karkausvuosina helmikuun 28. päivälle. Toisaalta karkausvuosina 24. helmikuuta syntyneiden olisi pitänyt jättää synttärinsä normaalivuosina juhlimatta, mutta he tuskin siitä välittivät.

Tänä vuonna 2012 karkauspäivä on virallisesti vasta 29. helmikuuta, mikä on harmillista. Oikeasti sen pitäisi olla tänään.

Kuva ei tällä kertaa liity artikkelin aiheeseen millään lailla. Kuvassa on puutuoleja Eiranrannassa viime toukokuussa. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen tilataideteos.

Tähän artikkeliin on jätetty 2 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Ilkka 27.2.2016 klo 9.47:

   Hyvä kirjoitus!
   Paitsi että ei se syntymäpäivä ole 29:stä 28:aan koskaan siirtynyt. Toki voi itse päättää, milloin sitä juhlii… Mutta tänä vuonna juhlin!

2. Niko Lipsanen 27.2.2016 klo 12.36:

   Silloin, kun karkauspäivä oli vielä 24. helmikuuta, sen olisi pitänyt siirtyä. Ja samoin 28.2. karkausvuonna syntyneiden olisi pitänyt juhlia syntymäpäiväänsä muina vuosina 27.2. jne. Harva (jos kukaan) noin varmaan kuitenkaan teki. Mutta esimerkiksi nimipäivät siihen aikaan vielä liikkuivat juuri tuolla tavalla.