Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

30.10.2013 klo 7.15 | Niko Lipsanen

aiheet uskonto, yhteiskunta,

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

Konservatiivisempi, ja omasta mielestäni parempi, tapa olisi täydentää kalenteria myöhempien kristittyjen, niin luterilaisten kuin muidenkin, merkkihenkilöiden nimillä. Pakanallisia tai muista uskonnoista otettuja nimiä ei kalenteriin olisi syytä lisätä.

Toinen, liberaalihenkisempi ratkaisu olisi ottaa mukaan yleisimmät nimet, mitä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenillä tällä hetkellä on. Tämä luettelo olisi todennäköisesti melko yhtenevä yliopiston nimilistan kanssa. Siitä saattaisi syntyä tekijänoikeusongelmia, vaikka päivämäärät eivät olisikaan samoja.

Pelkkä nimipäiväkalenterin luominen ei tietenkään riittäisi. Se olisi saatava myös tunnetuksi. Yksi oivallinen keino voisi olla, että kirkko antaisi oman kalenterinsa vapaasti kenen tahansa käyttöön. Yliopiston almanakkatoimisto rahastaa kalenterintekijöitä kirkolta anastamallaan omaisuudella. Jos kirkko antaisi oman kalenterinsa ilmaiseksi, voisi moni kalenterintekijä painattaa tuotteisiinsa yliopiston luettelon sijaan sen.

Seurakuntien olisi myös syytä muistaa jäseniään, ainakin lapsia, näiden nimipäivinä – tietysti oman kalenterinsa mukaan.

Vastasyntyneiden vanhempia papit voisivat opastaa hyvistä kristillisistä nimeämiskäytännöistä. Kastetta ei toki ole syytä kieltää epäkristillisestikään nimetyiltä lapsilta. Kastehan ei ole nimeämistapahtuma, vaan siinä kastettava otetaan Kristuksen seurakunnan jäseneksi ja Jumalan armosta osalliseksi. Tätä lahjaa ei keneltäkään pidä kieltää siksi, että vanhemmat ovat antaneet tälle pakanallisen tai muuhun uskontoon viittaavan nimen.

Omalla nimipäiväkalenterillaan kirkko voisi selkeästi asettua sitä kehitystä vastaan, missä valtio vesittää hienot kristilliset perinteet yleissekulaareiksi latteuksiksi.

Kuvassa on evankelista Matteusta esittävä patsas Matteuskirkon (Matteuskyrkan) aulassa Tukholmassa. Matteuksesta juontaa juurensa esimerkiksi nimi ”Matti”.

2 kommenttia ja/tai paluuviitettä