Mitä jos kokeiltaisiin avoimuutta?

11.10.2014 klo 0.12 | Niko Lipsanen

aiheet yhteiskunta,

sijainnit helsinki,

”Raaka katujengi pahoinpitelee lapsia ja nuoria pääkaupunkiseudulla” (Metro 7.10.14). Porukkaan epäillään kuuluvan viitisenkymmentä nuorta, ainakin useimmat maahanmuuttotaustaisia. Uhreja lienee vähintään 70, mahdollisesti enemmän.

Poliisilla on ollut tilanne tiedossa jo jonkin aikaa, mutta silti tieto asiasta tulee julkisuuteen sosiaalityöntekijän lähettämän, vahingossa Facebookin päätyneen, viestin kautta.

Tämän jälkeen olemme kuulleet, etteivät kaikki jengiläiset olekaan maahanmuuttajia. Eikä kyseessä edes varsinaisesti ole jengi. Eikä maahanmuuttajuudellakaan kuulemma ole mitään tekemistä asian kanssa, vaikka maahanmuuttajataustaisesta nuorisosta lähinnä kyse onkin.

Julkisuudessa on myös oltu huolissaan aiheesta käytävän keskustelun sävystä sekä (sinänsä aiheellisesti) siitä, että netissä kiertää joitakin epämääräisiä nimilistoja henkilöistä, joiden väitetään kuuluvan kyseisiin porukoihin. Poliisi ja nuorisotoimi ovat kiistäneet vuotaneessa viestissä esitettyjä väitteitä – kuten, että väkivallanteot kohdistuisivat kantaväestön nuoriin ja lapsiin. Meille kerrotaan, mistä kuulemma ei ole kyse, mutta hyvin vähän siitä, mistä on.

Mitä jos kokeiltaisiin välillä avoimuutta?

Paitsi väkivallanteoista sinänsä, moni on – ja syystäkin – tuohtunut siitä, millä tavalla asia tuli julkisuuteen. Jos jossakin peräkylällä liikkuvasta todennäköisesti vaarattomasta karhusta lähetetään valtakunnallisia hätätiedotteita, niin onhan se kumma, jos kymmenistä lapsiin ja nuoriin kohdistuneista väkivallanteoista alueella, jossa asuu viidennes suomalaisista, ei tiedoteta. Ilman tuota Facebook-lipsahdusta asiasta ei ilmeisesti olisi tiedotettu mitään vielä nytkään.

Poliisin pitäisi nyt pelastaa tilanteesta se, mikä pelastettavissa on. Se tapahtuu tiedottamalla mahdollisimman seikkaperäisesti siitä, mitä he ilmiöstä tietävät. Sen lisäksi poliisin pitäisi pyytää reilusti anteeksi yleisöltä, ettei se ole tehnyt niin jo aiemmin, ja luvata korjata tapansa jatkossa. Kaupunkien nuorisotoimi ja muut tahot, joiden olisi ainakin pitänyt olla asian tasalla, voisivat tehdä samoin.

Poliisitiedotteiden ja uutisten lukeminen ei saa olla mitään kremlologiaa, jossa pitää rivien välistä arvella tarkoittaako ”nuorukainen” maahanmuuttajaa vai ei. On turha hurskastella, ettei sillä ole merkitystä, koska sitä arvaillaan kuitenkin. Virallisesti meille kerrotaan, ettei mitään maahanmuuttajaongelmaa ole, eivätkä väkivalta, ryöstöt, raiskaukset tai mitkä asiat milloinkin ovat kyseessä, ole leimallisesti maahanmuuttajakysymyksiä. Jos näin kerran on, niin eihän avoimemmassa tiedottamisessa pitäisi silloin olla mitään pelättävää.

Ja vaikka olisikin niin, että maahanmuuttajat – tai joistain tietyistä maista tulevat maahanmuuttajat ja heidän jälkikasvunsa – syyllistyisivät muita enemmän tietynlaisiin rikoksiin, olisivat useammin sosiaaliavustusten varassa tms., niin avoimempi tiedottaminen on silti paikallaan. Se, että kiinnostuneet joutuvat spekuloimaan asioista keskustelupalstoilla, johtaa vain siihen, että ongelmat kuvitellaan vielä sitäkin pahemmaksi, mitä ne mahdollisesti ovat.

Etenkin vihreät ovat monella muulla politiikan sektorilla olleet vaatimassa suurempaa avoimuutta. Miten olisi, vihreät ja muut avoimuutta kannattavat tahot, sopisiko avoimuus myös maahanmuuttopolitiikasta ja sen seurausvaikutuksista tiedottamiseen?

Jos tämäkin väkivaltailmiö olisi tullut julkisuuteen poliisin tiedotteella, jossa olisi kuvailtu rehellisesti ongelman laajutta ja luonnetta, kerrottu maahanmuuttajakytköksistä ym., niin varmasti keskustelu olisi pysynyt asiallisemmilla linjoilla. Kohu olisi varmasti syntynyt joka tapauksessa, sillä eihän tässä mistään mitättömästä asiasta ole kyse. Viranomaiset ja nuorisotoimi olisivat kuitenkin voineet keskittyä kertomaan siitä, mistä asiasta on kyse, eivätkä siitä, mistä siinä ei ole.

Ja kun alkuun on salailtu, niin on hyvin ymmärrettävää, ettei luottamus tiedotukseen sen jälkeenkään ole erityisen suurta. Terve kriittisyys on tietysti aina syytä pitää mielessä, kun viranomaisten, virkamiesten ja poliitikkojen selityksiä kuuntelee. Jos he haluavat nauttia suuremmasta luottamuksesta, on heidän itse ansaittava se avoimemmalla ja ajantasaisella tiedottamisella.

Avoimuus on tärkeää myös demokratian kannalta. Kansalaisten on voitava itse arvioida harjoitetun politiikan onnistumista, eivätkä maahanmuutto-, kotoutus- tai nuorisoasiat ole siinä mikään poikkeus.

Kuvan öisestä Ruoholahdesta otin 27.7.2010.

Tähän artikkeliin ei ole jätetty kommentteja...