Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

8.4.2015 klo 12.13 | Niko Lipsanen

politiikka vaalit yhteiskunta ympäristö

Niin kauan kuin olen saanut äänestää, olen äänestänyt kokoomusta kaikissa niissä vaaleissa, joissa se on ollut mahdollista*. Ei valinta silti ole aina helppo ollut, eikä ole nytkään. Mieluusti äänestäisin välillä jotain muutakin, jos vain olisi tarjolla tolkullisia vaihtoehtoja.

En voi sanoa, että olisin ollut erityisen tyytyväinen kokoomuksen tai Kataisen ja Stubbin hallitusten toimintaan. Siinä mielessä kokoomuksen ”korjausliike” on mitä osuvin teema näihin vaaleihin. Toivottavasti se tarkoittaa, että tunnustetaan myös omat virheet ja tehdään paremmin jatkossa.

Talous on tietysti saatava kuntoon. Velalla rakennettava sosiaalivaltio ei ole kestävä tie. Tässä kokoomus on ainoa puolue, jolla on edes jotakin uskottavuutta. Pelkkä säästäminen ei riitä, vaan on saatava myös uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Valtio ei niitä voi tehdä, mutta se voi olla mahdollisimman paljon pois yritysten tieltä, kun ne tekevät. Normitalkoot saisivat todellakin muuttua todellisuudeksi.

Ja sitten on ilmastonmuutos: Se ei ole ollut poliittisessa keskustelussa juurikaan esillä, mutta ei se mihinkään kadonnut ole. Sitä tuskin voi enää estää, mutta vähintään sitä pitäisi hillitä ja siihen pitäisi sopeutua. Leikkauksia tarvitaan myös hiilidioksidipäästöihin. Tämä ei ole kokoomuksen vahvinta aluetta, mutta toimii aika pitkälle samalla järkevän taloudenpidon logiikalla kuin talouspolitiikkakin. Tuhlaamiselle on sanottava ei.

Ja vielä vapaus: Minä haluan valtion, joka ei tunge joka paikkaan, vaan antaa ihmisten itse päättää omista asioistaan.

Sitten pitäisi löytää vielä tolkullinen ehdokas, joka ajaa uskottavasti näitä asioita. Jonkinlaisina lakmustesteinä tolkullisuudesta voidaan pitää, että vastustaa pakkoruotsia, ei ainakaan julkisesti tunnustaudu feministiksi ja on pitänyt jonkinasteisen tolkullisuuden myös maahanmuuttonäkemyksissään. Uskottavuus syntyy siitä, että on politiikassa mukana pitkäjänteisesti ja saanut mahdollisesti jotain jo aikaankin.

Vaalitaktisesti pidän järkevimpänä äänestää ehdokasta, jolla on mahdollisuudet läpimenoon, mutta joka ei ole ns. varma läpimenijä. Silloin äänellä on eniten painoarvoa.

Vaalikoneet ovat tyrkyttäneet minulle Wille Rydmania, jonka äänestämistä harkitsin jo neljä vuotta sitten. Tällä kertaa en vain harkitse, vaan myös äänestän. Ympäristöasioissa hänen profiilinsa on kovin ohut, mutta jotakuinkin kaikessa muussa osuu kohdilleen. Ja hänellä on myös hyvät mahdollisuudet tulla valituksi.

Äänestämässä käyn vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Tähän artikkeliin on jätetty yksi kommentti tai paluuviite.

1. Niko Lipsanen 8.4.2015 klo 12.17:

   Tai aivan tarkkaan ottaen en ole äänestänyt kokoomusta aina, kun se on ollut mahdollista. Eduskuntavaaleissa 1999 en nimittäin äänestänyt lainkaan. Puolustukseksi sanottakoon, että olin tuolloin Itä-Karibialla, ja lähin äänestyspaikka Venezuelassa olisi ollut turhan hankalan ja kalliin matkan päässä.