Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

5.12.2016 klo 7.29 | Niko Lipsanen

feminismi lapset yhteiskunta

Sampo Syreeni kirjoittaa blogissaan lasten kasvattamisesta ja siihen liittyvistä nature vs. nurture -kiistoista – eli sitä, kun toiset korostavat sukupuolten välisiä biologisia eroja ja toiset pitävät eroja opittuina.

Kirjoituksen varsinaiseen asiasisältöön minulla ei ole juurikaan sanottavaa. Syreenin näkemys, että erot johtuvat molemmista, vastannee aika lailla todellisuutta. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi hän ilmeisen perusteettomasti roikottaa ratkaisuehdotuksessaan feminismiä mukana.

Selväähän on, että nimenomaan feministit ovat tässä keskustelussa vahvasti se osapuoli, jonka mukaan sukupuolittuneet piirteet ovat opittuja. Juuri hehän ovat niitä, jotka puhuvat sukupuolesta ”sosiaalisena konstruktiona”. Toisaalta sitten ne, joita voitaisiin kutsua esimerkiksi traditionalisteiksi, konservatiiveiksi tai vaikkapa biologisteiksi, korostavat erojen biologista perustaa. Vaikka kummallakin puolella vain änkyröin ääripää kiistää toisen puolen kokonaan, niin perusasetelma on kuitenkin tämä.

Jostain syystä Syreeni kuitenkin haluaa kutsua esittämäänsä feministisen ja biologistisen näkökulman välillä tasapainoilevaa vaihtoehtoa ”kokonaisemmaksi feministiseksi kasvatusteoriaksi” – tai siis perää sellaisen kehittämistä. Mitä lisäarvoa vahvasti latautuneen feminismi-käsitteen mukana roikottaminen tähän tuo? Eikö olisi yksinkertaisempaa puhua vaikkapa ”kokonaisvaltaisesta tasa-arvoisesta kasvatusteoriasta”?

Vaikka osa feministeistä nykyään kovasti toisin yrittääkin väittää, feminismin ja tasa-arvon ajaminen eivät ole sama asia. Osa feministeistä voi joissain yhteyksissä ja joistakin näkökulmista tarkasteltuna välillä pyrkiäkin tasa-arvoon, mutta feminismiä yleisesti kuvaava piirre se ei ole. Feminismi on ennen kaikkea naisasialiike, ja sellaisena toki ihan oikeutettu. Saa naisasiaa edistää, jos haluaa, mutta ei sitä pidä muuksi väittää.

Jos sukupuolittuneisuus on ongelma – mitä se usein oikeasti onkin – niin aivan ensimmäiseksi on luovuttava harhakuvitelmasta, että asiaa voitaisiin korjata sellaisen ideologian nimissä, joka itse jo nimestään alkaen on läpeensä sukupuolittunut. Jos ajetaan tasa-arvoa, niin ajetaan sitten tasa-arvoa, mutta ei sotketa siihen feminismiä tai muitakaan sukupuolittavia menneen maailman ilmiöitä.

Kuvassa lapsiryhmä ylittää katua Ruoholahdessa Helsingissä. Otin kuvan 4.5.2011.