Blogi paikoista, tavaroista, uskomisista, syömisistä, webistä ja muustakin

19.1.2017 klo 14.22 | Niko Lipsanen

dominica karibia koirat matkat ruoka

Samoissa paikoissa toistuvasti käymisessä on ainakin se kiva puoli, että voi seurata, kuinka paikat muuttuvat. Tämä on neljäs vierailuni Dominicalle. Edelliset olivat 1993, 1999 ja 2007. Aikaa viimeisimmästä käynnistäni on siis vähän yli yhdeksän vuotta.

Olen ollut Dominicalla nyt vasta kaksi päivää, ja siitäkin suurimman osan pääkaupungissa Roseaussa, joten ehkä on vielä vähän aikaista tehdä pitkälle meneviä havaintoja. Jotain jo olen kuitenkin laittanut merkille.

Aloitetaan ravintoloista. Vuonna 1993 kaikkien listalla oli lähinnä ns. kreolilautanen, jossa kalan tai kanan lisukkeena on riisiä, papuja, ”provisoita” ja jokunen vihannes.

Provisiot tarkoittavat perunan sukuisia mukulakasveja, kuten tanniaa, jamssia ja bataattia. Nimi tulee siitä, että orjat saivat aikoinaan kasvattaa niitä omaan käyttöönsä omilla ”provisiomaillaan”.

Vielä 1999:kin useimpien ravintoloiden listalla oli vaihtoehtoina vain ”Fish” ja ”Chicken”. Ei ollut tarpeen kertoa, kuinka ne oli valmistettu, koska ne tehtiin aina samalla tavalla. Päivän kala oli sitä mitä oltiin satuttu saamaan, yleensä joko tonnikalaa tai dolfiinia (toiselta nimeltään mahi-mahi).

1999 kaupunkiin oli jo tullut pari kiinalaista ravintolaa tarjoamaan vaihtelua. 2007 niitä oli jo selvästi enemmän. Lisäksi muissakin ravintoloissa oli jo vähän vaihtelua listalla, vaikka perinteiset kreolilautaset edelleenkin olivat listoilla mukana.

Nyt 2017 vaikuttaa, ettei kreolilautasta enää ravintoloista helpolla edes löydä. ”Provisions” ei enää sananakaan näy listoilla, vaikka se sentään tunnistetaan, kun sitä käyttää. Yhdestä paikalliselle väestölle suunnatusta ravintolasta, jossa ruoat olivat esillä vitriineissä, sain keräiltyä kreolilautasen ainekset, mutta ne tarjoiltiin brutaalisti styroxlaatikosta eikä siististi lautaselle aseteltuna.

Yksi ero entiseen liittyykin juuri noihin kansanravintoloihin, tai miksi enemmän paikallisille kuin turisteille suunnattuja ravintoloista pitäisi kutsua. Niitä on mielestäni selvästi enemmän kuin ennen. Se on tietysti hyvä, koska niissä syö edullisemmin ja paikallisemmin turistinakin. Toisaalta se ymmärtääkseni kertoo siitä, että paikallisillakin on entistä useammin varaa syödä ulkona, mikä sekin lienee lähinnä hyvä muutos.

Perinteistä katuruokaa rotia, joka on leipään kääritty sekoitus provisioita, kanaa (tai joskus kalaa) maustettuna currylla, en ole vielä onnistunut saamaan. Pearl’s, josta rotit ennen ostin, on lopettanut. Yhdessä paikassa olivat listalla, mutta eivät vielä valmiina, kun kysyin. Enköhän minä vielä rotia tälläkin matkalla saa.

Kerjäläisten ja pummien määrä ei ole aiemmasta ainakaan vähentynyt, ehkä jopa lisääntynyt. Se on kuitenkin ainakin aiemmin ollut lähinnä Roseauta koskeva ilmiö. Eilen tekemälläni kyläretkellä en heihin törmännyt.

Kävin eilen Jimmitissä etsimässä vanhaa ystävääni, mutta hän oli käymässä Trinidadilla. Samalla reissulla kävin sitten myös viereisissä Mahaut’n ja Massacren kylissä. Jälkimmäinen on saanut makaaberin nimensä brittien aikoinaan järjestämän verilöylyn mukaan. Paikalla sijaitsi Indian Warnerin, intiaanipäälliköksi päätyneen brittiupseerin ja kalinagonaisen pojan, kylä, joka oli kapinassa brittejä vastaan.

Myös kyläreissulla huomasin kansankuppiloiden lisääntymisen. Kyse ei siis ole pelkästä Roseau-ilmiöstä. Ja jotain on ennallaankin: pääsin pariinkin kertaan puhumaan paikallisen kanssa Jeesuksesta. Uskosta puhuminen on täällä aivan toisella tavalla luonteva osa arkea kuin Suomessa, mikä onkin yksi syy, miksi täällä niin hyvin viihdyn.

Jimmitin ja Mahaut’n välissä sijaitsevassa Belfastissa oli surullinen näky: Dominica Coconut Productsin (omistajansa Colgate-Palmolive) hiljentynyt tehdas. Siellä tehtiin aikaisemmin aivan valtavan hyvää kookossaippuaa, joka oli mm. äitini suosikki. Toin sitä hänelle tuliaiseksi jokaiselta Dominican-matkaltani. No, ei ole äitiäkään enää, mutta onhan se silti ikävää, ettei tehdas enää ole toiminnassa. Moni paikallinen tuoltakin jäi työttömäksi.

Aiemmin tuon tehtaan olemassaolo oli minulle syy suosia Colgaten hammastahnoja, vaikkei niitä toki juuri tuolla valmistettu. Enää ei merkillä ole niin väliä.

Yhtenä huomiona vielä, että katukoirien määrä tuntuisi lisääntyneen. Oli niitä aiemminkin kylissä, mutta Roseaussa oli lähinnä kasvitieteellisessä puutarhassa (missä en ole vielä käynytkään) majaileva populaatio. Nyt niitä näkyy enemmän ihan kaduillakin. Se ei ole erityisen hyvä muutos.

Laitan lisää havaitsemiani muutoksia ja tarkennuksia näihin jo mainittuihin kommentteihin tuohon alle tassä matkan kuluessa.

Kuvassa yllä on Dominica Coconut Products / Colgate-Palmolive, Belfast, eli se hiljentynyt saippuatehdas. Viereinen rommitislaamo (Soca, Prime Star) sentään on edelleen toiminnassa. Alla on katukoira Mahaut’n kylässä.

Tähän artikkeliin on jätetty 8 kommenttia ja/tai paluuviitettä.

1. Niko Lipsanen 19.1.2017 klo 16.12:

   Tuon Indian Warner -jutun kerroin ulkomuistista, joten en anna takeita yksityiskohdista.

   State House -rakennuksen edessä, anglikaanisen kirkon vieressä, oli ennen komea flamboyant-puu (vaiko peräti kaksi?). Nyt siinä oli vain kaksi isoa kantoa.

2. Niko Lipsanen 19.1.2017 klo 20.48:

   Pearl’s ei olekaan lopettanut, vaan ainoastaan muuttanut. Ostin sieltä äsken kanarotin. Hyvää oli.

3. Niko Lipsanen 19.1.2017 klo 23.17:

   Yksi asia, mikä täällä on vähentynyt koko ajan, ovat pienet ruokakaupat. Ennen Roseaussakin oli sellaisia kioskin kokoisia pikkukauppoja, joissa tavarat pyydettiin tiskin yli, vähän joka toisessa kadunkulmassa. Joissakin niissä oli myös pieni baari, josta sai rommia ja Kubulia (paikallinen olut).

   Nyt olen nähnyt ainoastaan Newtownissa (Roseaun eteläinen esikaupunki) yhden tuollaisen vanhanaikaisen pikkukaupan. Tämänpäiväisellä kyläretkellä (kävin Loubieressä ja Pointe Michelissä) näin pari lisää. Ehkä syrjäisemmissä kylissä niitä vielä on enemmän.

   Kaupoista tuli myös mieleeni se, että kauppoihin (myös noihin harvoihin jäljellä oleviin pikkukauppoihin) ja baareihin on hankittu jääkaapit. Vielä viime reissulla yhdeksän vuotta sitten monessa pienemmässä oli pelkkä pakastin, joka näissä oloissa lienee toimintavarmempi. Seurauksena siitä kuitenkin oli, että limonadit ja oluet sai eteensä tyypillisesti jäähileisinä. Nyt niin ei ole käynyt vielä kertaakaan.

4. Niko Lipsanen 20.1.2017 klo 1.46:

   Koira-asiaan sen verran uutta, että nykyään täällä näkee ihmisiä ulkoiluttamassa koiria hihnoissa. Ei sellaista ollut ennen. Ja juuri äsken näin ensimmäistä kertaa ikinä paikallisen (bussikuskin) antamassa ruokaa katukoirille.

5. Tero 20.1.2017 klo 22.25:

   Mites hintatason kehitys?

6. Niko Lipsanen 21.1.2017 klo 21.01:

   Hintatasosta sanoisin, että ravintoloissa ja kaupoissa hinnat ovat kyllä nousseet Itä-Karibian dollareina. Majoituksen hintaan on noussut hyvin maltillisesti (ainakin maissa halvimmassa paikoissa, mitä itse suosin).

   Isoin vaikutus hintatasoon on kuitenkin euron kurssin alamäellä. Viimeksi eurolla sai noin neljä Itä-Karibian dollaria, nyt alle kolme. Paikalliset dollarit on sidottu kiinteällä kurssilla US-dollariin.

7. Niko Lipsanen 21.1.2017 klo 21.06:

   Ravintola La Robe Creole on lopettanut. Syy oli kuulemma vain se, että omistajat kävivät vanhoiksi ja jälkipolvella oli omat uransa muualla.

   La Robe Creole oli aiemmin joidenkin matkaopaskirjojen mukaan lähestulkoon syy vierailla Dominicalla ja tekivätkin todella hyvää, perinteistä ruokaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet paikalliseen perinnepukuun (robe creole). Ravintola tosin oli vähän pettymys jo viime vierailulla (2007). Yrittivät silloin vahan kansainvälisempää tyyliä perinteisen sijaan.

   Mutta olisi sitä luullut tuollaiselle perinteiselle ja suositulle ravintolalle ulkopuolisenkin ostajan löytyvän, jos ei perheen piiristä ollut jatkajia.

8. Niko Lipsanen 30.1.2017 klo 13.43:

   Yhden jäähileisen limonadin olen tällä matkalla saanut, eikä se ollut sen syjemmässä kuin Canefieldissä. Sen sijaan jopa täällä Tounan pienessä kyläkaupasta (joka on sellainen perinteinen tiskin yli -versio) on jo jääkaappi.

   Kalinagoterritorion toiselle puolelle Batacaan on tullut jopa valintamyymälä (kuulin huhuja toisestakin), jossa voi itse kierrellä hyllyjen välissä, ja jossa hyllyillä on kaikenlaista myytävääkin. Edistys tulee siis territorioonkin; ei ollut tällaista vielä viime matkalla yhdeksän vuotta sitten.