koulu

Kuvia ja muutama ajatus Rantakylän koulun purkamisesta

Kävin ottamassa muutaman ilta-aurinkokuvan vanhan yläasteeni, Rantakylän koulun, purkamisesta. Ei tuntunut haikealta, vaikka eivät muistot siellä 1980-luvun lopulla vietetyistä kolmesta vuodesta nyt pääosin niin erityisen huonoja ole.

Koulu on kärsinyt sisäilmaongelmista (L-S 3.2.16). Jostain syystä erityisesti koulujen rakentaminen tuntuu olevan Suomessa kovin hankalaa. Aivan koko koulua ei pureta, mutta nuo purettavat osat ovat juuri ne, missä minä yläasteeni aikoinaan vietin.

1.8.2016 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kuvia ja muutama ajatus Rantakylän koulun purkamisesta | Lue koko artikkeli »

Pakkoruotsi kaventaa pitkien kielten valikoimaa

Ruotsi on suhteellisen helppo kieli oppia. Jos on kielipäätä, niin on turha tankata sitä pitkänä. Kannattaa mieluummin lukea pitkänä rakenteellisempia ja haastavampia kieliä, kuten vaikka saksaa, ranskaa tai venäjää. Tai siis kannattaisi, jos voisi.

Ruotsia ei kuitenkaan voi valita lyhyeksi C- tai D-kieleksi, vaan suomenkielisten on luettava sitä joko A- tai B-kielenä. Toiseksi niistä voisi tietysti valita jonkin haastavammankin kielen, mutta käytännössä tarjolla on ruotsin ohella lähinnä englantia.

Miksi näin? Siksi, että englanti on tarpeellinen ja ruotsi pakollinen. Jos lapsi opiskelee vain kahta kieltä – tai vanhemmat eivät vielä koulun alkuvuosina ole varmoja, kuinka moneen kieleen kielipää riittää – niin käytännössä pakollisen ruotsin rinnalle valitaan englanti. Kun nämä dominoivat pitkien kielten valintoja, niin käytännön syistä muita ei yleensä ole edes tarjolla.

4.2.2015 | 2 | Lue koko artikkeli »

Pakkoruotsi opettaa kriittisyyttä – ehkä liikaakin

Pakkoruotsi oli ensimmäinen yhteiskunnallinen asia, joka sai minut poliittisesti aktiiviseksi. Yläasteen lopulla ja lukiossa pyörittämämme pakkoruotsia vastustanut yhdistys sai jonkin asteista paikallista huomiota Mikkelissä. Se oli myös sysäys, joka sai minut mukaan puoluepolitiikkaan.

Kun olen lukenut silloisia mielipidekirjoituksiani, olen ilokseni havainnut, ettei niitä tarvitse häpeillä. Ylilyöntejä ei tullut. Masentavaa sen sijaan on huomata, ettei keskustelu ole yli 20 vuodessa edennyt yhtään mihinkään. Aivan samoja asioita käydään läpi nykyisissäkin ruotsin vapaaehtoistamista käsittelevissä keskusteluissa.

Näin jälkikäteen on kuitenkin myönnettävä, että saattoi pakkoruotsista sittenkin yksi hyöty olla. Se ei ollut se, että oppi ruotsia – etenkin, kun en useimpien muiden pakko-opiskelleiden tavoin sitä juurikaan oppinut. Sen sijaan pakkoruotsista vääntämällä oppi aimo annoksen tervettä yhteiskunnallista kriittisyyttä.

4.10.2014 | Kommentit pois päältä artikkelissa Pakkoruotsi opettaa kriittisyyttä – ehkä liikaakin | Lue koko artikkeli »

Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu

Loukkaako se uskonnonvapautta, jos koulun päivänavauksessa on kristillistä sisältöä tai jos kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi? Tätä mieltä vaikuttaisi olevan ainakin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Samalla logiikalla sitten ilmeisesti loukkaa sananvapautta, jos joutuu kuulemaan koulussa jotakin, mikä ei vastaa omaa näkemystä kyseessä olevasta asiasta.

Minä ymmärrän sananvapauden oikeudeksi sanoa näkemyksensä julkisesti. Jostakin syystä uskonnonvapaus taas halutaan ymmärtää takaperoisesti oikeudeksi olla kuulematta uskonnollista sisältöä, joka ei vastaa omaa vakaumusta tai vakaudettomuutta.

28.3.2014 | Kommentit pois päältä artikkelissa Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu | Lue koko artikkeli »