kristinusko

Tammikuun juhla- ja muistopäiviä

Tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi, ja niinpä sen ensimmäinen juhlapäivä on uusivuosi. Pian sen jälkeen on itämaan tietäjien vierailun muistoksi vietettävä loppiainen (6.1.).

Uudenvuoden ja loppiaisen väliin mahtuu kuitenkin yksi pienempi merkkipäivä, nimittään maailman pistekirjoituspäivä (4.1.). Sitä vietetään pistekirjoituksen keksijän, ranskalaisen Louis Braillen (1809–1852) syntymäpäivänä.

Nuutinpäivä, jota vietetään kahdenkin eri tanskalaisen Knuutin muistoksi, päättää joulunajan 13. tammikuuta. Silloin tulee nuuttipukki ja juo talosta viinat pois, jos siellä sellaisia on.

4.1.2017 | Kommentit pois päältä artikkelissa Tammikuun juhla- ja muistopäiviä | Lue koko artikkeli »

Joulun mysteeri: tyhjä seimi

Viime vuonna olin jouluna Roomassa. Ajattelin tänä vuonna laittaa blogiini kuvan Vatikaanin jouluseimestä jouluksi, mutta kuvia tutkiessani jäin ihmettelemään: missä on Jeesus-lapsi?

Seimen vierellä Maria nostelee kapaloitaan ja Joosef levittelee käsiään. Molemmat näyttävät siltä kuin etsisivät kadonnutta Jeesusta. Seimen viereen on polvistunut myös joku kolmas henkilö. Jeesusta vain ei näy missään. Puuttuuko seimiasetelmasta sen keskushenkilö siis kokonaan?

Alla vielä osarajaus kuvasta, jossa näkyy vähän tarkemmin hölmistyneen (tai hätääntyneen?) näköinen Maria kapaloita penkomassa.

23.12.2016 | 2 | Lue koko artikkeli »

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumala – sama vai eri?

Juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat kaikki yksijumalaisia uskontoja, mutta onko niiden kaikkien Jumala sama? Tämä kysymys aina välillä kysytään, ja viimeksi siihen tarjosi vastauksensa teologi Jyri Komulainen (SK 26.7.16). Hänen mukaansa uskontotieteellisesti on ”selvää, että Abrahamin uskonnot puhuvat tismalleen samasta Jumalasta, joskin joiltain osin radikaalisti toisistaan poikkeavin tavoin.”

Onko se kuitenkaan niin selvää? Juutalaisuuden ja kristinuskon välillä asiassa ei ole kauheasti epäselvyyttä. Jeesus oli juutalainen, ja Jumalasta opettaessaan puhui selvästi samasta juutalaisten Jumalasta. Juutalaisuudesta tai kristinuskosta ei ole kuitenkaan yhtä suoraa linkkiä islamiin: Muhammad ei ollut sen enempää juutalainen kuin kristittykään.

Juutalaisuus ja kristinusko jakavat myös pyhät kirjoitukset: juutalaisten Tanak on kristittyjen Vanha testamentti. Uusi testamentti rakentaa sen päälle. Islamille sama perusta ei kuitenkaan kelvannut, vaan Koraaniin on niin Tanakista kuin Uudesta testamentistakin laadittu oma versionsa.

30.7.2016 | 1 | Lue koko artikkeli »

Vasenkätisyys ja Raamattu

Yksi Internetissä aina välillä kiertävistä meemeistä on väite, että Raamatun mukaan vasenkätisyys olisi syntiä. Esimerkiksi pelikehittäjä Peter Vesterbacka jakoi äskettäin Facebook-seinällään meemikuvan, jossa tätä käsitystä levitettiin.

Raamatusta kyllä löytyy joitakin mainintoja vasenkätisyydestä. Niitä ei tosin ole 25 kappaletta, kuten meemikuvassa väitetään – etenkään Raamatussa ei väitetä 25 kertaa, että vasenkätisyys olisi syntiä (sitä ei väitetä yhtään kertaa).

Sen sijaan esimerkiksi Tuomarien kirjassa on kohtia, joissa vasenkätisyys mainitaan myönteisessä sävyssä:

Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan, joka oli vasenkätinen (Tuom. 3:15).

Koko sotajoukossa oli seitsemänsataa vasenkätistä valiomiestä, joista jokainen osasi lingota kiven erehtymättömän tarkasti maaliin (Tuom. 20:16).

27.6.2016 | Kommentit pois päältä artikkelissa Vasenkätisyys ja Raamattu | Lue koko artikkeli »

Paavi, muurit ja Trump

Paavi Franciscus on Meksikon-vierailullaan kyseenalaistanut republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Donald Trumpin kristillisyyden, koska tämä vaatii muuria Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle (ks. esim. BBC 18.2.16).

Trumpin mahdollisesta kristillisyydestä en tiedä, enkä siihen ota kantaa, mutta valtionrajamuureista tuli mieleeni paavin oma valtio Vatikaani. Aika jyhkeä muuri siinäkin rajalla on (kuva yllä). Paavia itseään muurista toki ei ole syyttäminen – se on ollut siinä jo kauan ennen hänen kauttaan. Mutta kyseenalaistaako Franciscus myös niiden kristillisyyden, jotka sen rakentamisesta ovat aikoinaan määränneet?

20.2.2016 | 1 | Lue koko artikkeli »

Muslimit haastavat kristityt uskontodialogiin

Roihuvuoressa sijaitseva moskeija on ripustanut seinälleen lakanan, jossa se julistaa Jeesuksen olleen muslimi ja kiistää kolmiyhteisen Jumalan. Viestin kohde on siten selvä. Vaikka lakana ei suoraan kadun toisella puolella sijaitsevaa Roihuvuoren kirkkoa kohti osoitakaan, niin ei liene epäilystäkään, etteikö siinä haastettaisi nimenomaan kristinuskoa.

Kuten Juhani Huttunen blogissaan sanoo, Helsingin Muslimit käyttävät ”bandetrollillaan” uskonnonvapauttaan. Ihan hyvä vain, että reilusti kertovat, mitä mieltä ovat.

Kirkon puolelta vain ei valitettavasti tunnu olevan kanttia vastata. Meidän pitäisi ottaa mallia muslimeista ja kertoa yhtä reilusti, mitkä ovat kristinuskon opetukset, ja suoraan osoittaa muslimeille se, missä he meidän näkemyksiemme mukaan ovat väärässä. Kunnon dialogia ei synny, jos toinen osapuoli julistaa ja toinen hymistelee.

22.6.2015 | 2 | Lue koko artikkeli »

Ruotsalaisen kastemaljan pisarat

Vanhan Uppsalan kirkossa Ruotsissa on – tai oli ainakin jokunen vuosi sitten – kastemaljassa kulho, josta sai ottaa ”kastepisaran” (dodroppe) mukaansa. En ottanut. Sen verran juttu kuitenkin kummastutti, että otin kuvan.

”Kaste” ei tässä yhteydessä viittaa sääilmiöön, vaan kristilliseen kasteeseen, jossa lapsi tai aikuinen otetaan kirkon jäseneksi. Kastepisarat eivät siten olleet niitä, joita vaikkapa aamukasteessa muodostuu kasvien lehdille, vaan kastemaljassa olleita pallukoita (lasisia kenties?).

Minua jäi mietityttämään, mikä symboliikka tässä pisaratouhussa on taustalla. Kaste toki on kristillinen sakramentti, mutta maljan vierellä ollut saateteksti ei vaikuttanut liittyvän kristinuskoon millään tavalla. Siinä sanottiin, että pisarat on täytetty toivolla ja rakkaudella (joista toki puhutaan Raamatussakin, mutta siihen ei viitata), ja niissä kantaa koko elämänsä mukanaan. Ne kuulemmat käsittävät kokonaisuudessan sen, mitä on olla ihminen.

22.2.2015 | Kommentit pois päältä artikkelissa Ruotsalaisen kastemaljan pisarat | Lue koko artikkeli »

Tunne historiasi, Maryan Abdulkarim

Kirkko ja Kaupunki -lehti ei ole tähänkään asti juuri profiloitunut kristillisyyden sanansaattajana, mutta yhden sortin pohjanoteeraus saavutettiin nyt, kun lehti antoi sivuiltaan kuukausittaisen palstatilan islamapologeetta Maryan Abdulkarimille. Abdulkarimin ensimmäinen kolumni ”Tunne historiasi” ilmestyi lehden loppiaisnumerossa.

En tiedä, kenelle Abdulkarim ”tunne historiasi” -kehotuksen suuntaa. Kolumnin sisältö on siloteltua islamin historiaa, jossa kaikki oli hienosti ja edistyksellisesti, kunnes kristityt tulivat ristiretkineen ja pilasivat kaiken. Lopussa on vielä irrallinen osio ns. islamofobiasta.

Sivulauseessa, ohimenevänä huomiona, Abdulkarim sentään tulee maininneeksi, että muslimit saivat Mekan haltuunsa valloittamalla. Sama toistui sittemmin lukemattomilla muilla alueilla. Muslimien valloitus- ja ryöstöretket kristittyjä vastaan niin Vähään-Aasiaan, Välimeren rannikkomaihin kuin syvemmällekin Eurooppaan kestivät vuosisatojen ajan. Ja toki sotia käytiin muihinkin ilmansuuntiin. Ristiretket ovat niiden välissä korkeintaan sivuhuomio.

6.1.2015 | 1 | Lue koko artikkeli »

Kirkon ydintehtävä on sielujen pelastaminen

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä hupenee ja kirkollisverotuotot hupenevat. Siksi myös menoja on pienennettävä – tai vaihtoehtoisesti käännettävä jäsenten määrä kasvuun.

On kuitenkin muistettava, että kirkon jäsenmäärä sinänsä ei ole kirkon ykköshuolenaihe. Kirkon ydintehtävä on saarnata ilosanomaa Kristuksen pelastustyöstä, saada ihmisiä uskoon ja sitä kautta pelastaa heidän sielunsa kadotukselta.

Valitettavasti tilastoja sielujen pelastumisesta on ymmärrettävistä syistä heikosti tarjolla. Jos tarkastellaan suomalaisten uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Jumalan Poikana, niin siinä Suomen evankelis-luterilainen kirkko suomalaisen uskontokentän tärkeimpänä toimijana on onnistunut huonosti. Epäusko valtaa koko ajan alaa uskolta (ks. esim. Seurakuntalainen 15.5.12).

Onkin syytä kysyä, ajaako pohjoismaistyyppinen virkavaltainen kirkko asiaansa enää 2000-luvulla?

24.10.2014 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkon ydintehtävä on sielujen pelastaminen | Lue koko artikkeli »

Katsoin televisiosta sateenkaarimessun

Metallimessussa perinteinen messumusiikki on korvattu raskaammalla soitannolla, tuomasmessusa taas muilla messulauluilla. Taizé-henkisessä luottamuksen messussa on paljon hiljaisuutta ja mm. saarna on korvattu mietiskelytuokiolla. Mutta entä sateenkaarimessu? Kuinka se poikkeaa tavallisesta messusta.

Kysyin asiaa muutama päivä sitten Twitterissä. Minulle vastattiin, että eipä juuri mitenkään. Siellä vain käyvät eri ihmiset.

Kun sateenkaarimessu tänä sunnuntaina tuli televisiosta, niin päätin sen katsoa. Tässä merkinnässä joitakin huomioitani messusta.

29.6.2014 | 3 | Lue koko artikkeli »

Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu

Loukkaako se uskonnonvapautta, jos koulun päivänavauksessa on kristillistä sisältöä tai jos kevätjuhlassa lauletaan Suvivirsi? Tätä mieltä vaikuttaisi olevan ainakin apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.

Samalla logiikalla sitten ilmeisesti loukkaa sananvapautta, jos joutuu kuulemaan koulussa jotakin, mikä ei vastaa omaa näkemystä kyseessä olevasta asiasta.

Minä ymmärrän sananvapauden oikeudeksi sanoa näkemyksensä julkisesti. Jostakin syystä uskonnonvapaus taas halutaan ymmärtää takaperoisesti oikeudeksi olla kuulematta uskonnollista sisältöä, joka ei vastaa omaa vakaumusta tai vakaudettomuutta.

28.3.2014 | Kommentit pois päältä artikkelissa Uskonnonvapaus, sananvapaus ja koulu | Lue koko artikkeli »

Kristinusko yhteiskuntaa rakentamassa

Eero Junkkaala kirjoitti blogiinsa Seurakuntalainen.fi-sivustolla kristinuskosta yhteiskunnallisen kehityksen edistäjänä.

Päädyin Junkkaalan blogiin Twitterin kautta. Siellä artikkelia kehuttiin ylisanoin, kuten ”Ihan piti Internettiin laittaa näinkin infantiili ajatusrakennelma” (@Aittamaki) ja ”Onpa harvinaisen tyhmä kirjoitus” (@TuomasEnbuske).

Junkkaalan pointti on, että yhteiskunnallinen kehitys käy hämmästyttävän hyvin niin maantieteellisesti kuin historiallisestikin yhteen kristinuskon kanssa. Ne maat, joilla on takanaan pitkä kristillinen historia, ovat yleensä niitä, joissa tiede, talous ja elämänlaatu ylipäänsä ovat parhaiten kehittyneet. Poikkeuksina Junkkaala mainitsee Japanin sekä juutalaisen kulttuuripiirin. Jälkimmäiseenhän toki kristinuskonkin juuret johtavat.

18.12.2013 | 5 | Lue koko artikkeli »

Luterilaisille oma nimipäiväkalenteri

Ortodokseilla on oma nimipäiväkalenterinsa, luterilaisilla ei. Luterilaisen kalenterin valtio on antanut Helsingin yliopistolle, joka suojelee nimipäiväluetteloaan yksinoikeuden turvin.

Luterilaiset nimipäivät juontavat juurensa katoliseen pyhimyskalenteriin. Yliopisto on kuitenkin vuosisatojen saatossa häivyttänyt nimipäivien kristillisiä juuria. Kirkon olisikin syytä palauttaa nimipäiväperinne juurilleen julkaisemalla oma luterilainen nimipäiväkalenterinsa.

Kalenterin pohjaksi olisi luontevinta ottaa katolinen pyhimyskalenteri. Luterilaisuuden juuret ovat katolilaisuudessa, ja pyhimyskalenteriin yliopistolla ei varmasti ole tekijänoikeutta (jos katolisella kirkolla on, niin sitä todennäköisesti rikkoo myös yliopiston kalenteri). Nykyisen pyhimyskalenterin sijaan voisi olla syytä ottaa pohjaksi se kalenteri, joka oli käytössä kirkkokuntien erotessa toisistaan.

Keskiaikainen pyhimyskalenteri ei tietysti kelpaa sellaisenaan. Eihän luterilaisuudessa edes ole pyhimyksiä. Kuinka kalenteri sitten päivitettäisiin nykyaikaan? Siihen on ainakin kaksi eri vaihtoehtoa.

30.10.2013 | 2 | Lue koko artikkeli »

Juhannus ja kesäpäivänseisaus 2013

Katso myös: Juhannus ja kesäpäivänseisaus 2014

Pohjoisen pallonpuoliskon kesäpäivänseisaus 2013 osuu juhannusaattoon perjantaina 21. kesäkuuta. Tarkka ajankohta, jolloin Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kravun kääntöpiiriä, on kello 8.04 aamulla Suomen aikaa.

Juhannuspäivä 2013 on lauantaina 22. kesäkuuta. Vuoteen 1954 saakka juhannus oli Suomessa aina Johanneksen päivänä 24. kesäkuuta, joka tänä vuonna on juhannusviikonlopun jälkeinen maanantai.

Kristinuskossa juhannus on Johannes Kastajan juhla, koska Luukkaan evankeliumin mukaan hän syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta, ja Jeesuksen syntymäpäiväksi on suurimmassa osassa kristikuntaa vakiintunut 25. joulukuuta. Mutta miksi juhannuksen perinteinen päivämäärä sitten on 24. eikä 25. kesäkuuta? Jos joku tietää, niin sen voi kertoa kommenteissa.

3.6.2013 | 4 | Lue koko artikkeli »

Myytti ateistien hyvästä Raamattu-tuntemuksesta

Usein kuulee väitettävän, että ateistit tuntevat Raamatun paremmin kuin uskovat (ks. esim. Jyrki Kasvin toissapäiväinen tviitti). Tämä kuuluu kuitenkin sarjaan niitä asioita, joita aletaan pitää totena, kun niitä tarpeeksi toistellaan.

Tyypillinen ateistin kanssa käyty Raamattu-keskustelu alkaa niin, että ateisti nostaa esiin jonkin ongelmalliseksi katsomansa Raamatun kohdan tai ristiriitaisuuden. Tämä ei kuitenkaan perustu hänen omaan Raamatun tuntemukseensa, vaan hän on kaivanut kohdat jostakin valmiista argumenttilistasta, joita netissä on riittämin.

Usein ateisti käyttää vanhaa raamatunkäännöstä, vaikka tuskin itse sitä edes tietää. Se johtuu siitä, että hän käynyt kopioimassa argumenttinsa Vapaa-ajattelijat ry:n sivuilta, jossa argumenttilistaa ei ole vaivauduttu päivittämään uuden käännöksen mukaiseksi.

6.5.2013 | 2 | Lue koko artikkeli »

Via Crucis 2013 Helsingin kaduilla

Via Crucis -kärsimysnäytelmä on vuosittainen pitkäperjantain tapahtuma Helsingin kaduilla. Kovin usein en ole sitä päässyt näkemään, koska olemme usein olleet pääsiäisen pois kaupungista. Edellisen kerran näin näytelmän neljä vuotta sitten, ja silloin en ollut erityisen vakuuttunut.

Tänäkin vuonna menin katsomaan näytelmän jo kenraaliharjoitusiltana. Tällä kertaa esityksessä ei ollut päälleliimattua yhteiskunnallista teemaa, mikä ainakin minusta on hyvä asia. Paino oli nyt kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumilla, eli toisin sanoen Kristuksen kärsimystiessä.

Otin tietysti myös valokuvia. Tällä kertaa minulla oli monopodi mukana, minkä ansiosta kuvat eivät ole niin epätarkkoja kuin viimeksi. Toki liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä illassa on silti haastavaa.

29.3.2013 | Kommentit pois päältä artikkelissa Via Crucis 2013 Helsingin kaduilla | Lue koko artikkeli »

Kallio sai uuden kirkkoherran

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

11.2.2013 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kallio sai uuden kirkkoherran | Lue koko artikkeli »

Elämää ilman jääkaappia

”Jääkaapista tuli vasta 1960–1970-lukujen vaihteessa jokaisen suomalaiskodin vakiovaruste”, kertoo elämäntapalehti Huili uusimmassa numerossaan (4/2012). Nykyään jääkaapittomuus on jo niin harvinainen asia, että siitä saa erikoisen jutunaiheen lehteen.

Meillä ei jääkaappia edelleenkään ole, joten niinpä pääsin poseeraamaan kokosivun kuvaan tuohon samaiseen lehteen. Kuvaa varten minut laitettiin tietysti jääkaappiin. Riittävän iso kaappi löytyi Ravintola Molotovista Vaasankadulta. Ihan mukavan vilpoisaa siellä oli poseerata.

Olen kirjoittanut jääkaapittomuudesta tässä blogissa aikaisemminkin. Sitä kautta toimittaja Laura Pörsti minut ilmeisesti löysikin.

24.9.2012 | 2 | Lue koko artikkeli »

Kazanin lahko, islamia vai ei?

Tatarstanista on kuulemma löytynyt jokin lahko, eräänlainen maanalainen kalifaatti, jonka jäsenet ovat asuneet vuosia maan alla (ks. esim. US 9.8.12). Kultin johtaja Faizrakhman Satarov oli kuulemma saanut jumalaisen näyn trollikan johtimesta singonneesta kipinästä joskus 1960-luvulla.

Kaikenlaisia pöpipäitä tietysti mahtuu uskontoon kuin uskontoon (ja uskonnottomiinkin). Ihmeellisintä siinä on, että kuinka he onnistuvat saamaan jotkut toisetkin uskomaan juttuihinsa ja vaikka muuttamaan maanalaiseen katakombiin johtajansa perässä, kuten tässä tapauksessa.

Mielenkiintoinen juonne tässä faizrakhamanismin tapauksessa on se, että lahkon johtajan sanotaan useassakin eri lähteessä pitävän itseään islamin profeettana. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, koska Koraanin mukaan Muhammad oli viimeinen profeetta.

9.8.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kazanin lahko, islamia vai ei? | Lue koko artikkeli »

Mieluummin eKr. ja jKr. kuin eaa ja jaa

Länsimaissa ja laajalti muuallakin maailmassa käyttämämme ajanlasku alkaa Kristuksen syntymästä. Tapana onkin perinteisesti ollut, että viitattaessa ajankohtiin ennen tätä on ollut tapana lisätä vuosiluvun perään ”eKr.”, eli ”ennen Kristusta”.

Vastaavasti vuosiluvun perään on lisätty määre ”jKr.”, ”jälkeen Kristuksen”, jos on ollut tarve selventää, että puhutaan ajanlaskun alun jälkeisistä vuosista.

Joskus, tosin harvemmin, käytetään myös lyhennettä ”A.D.” eli Anno Domini, ”Herran vuonna”. Se on tapana laittaa vuosiluvun eteen.

Viime aikoina, ainakin ajanlaskun mittapuussa, on yleistynyt lyhenteiden ”eaa” ja ”jaa” käyttö. Ne tarkoittavat ”ennen ajanlaskun alkua” ja ”jälkeen ajanlaskun alun”.

Periaatteessa eaa ja jaa ovat ilmaisuina tarkempia kuin eKr. ja jKr. Jeesuksen syntymän ajankohtahan ei ole tarkasti tiedossa, mutta melkoisen suurella todennäköisyydellä ajanlaskun perusteeksi valittu vuosi on väärä. Oletettavaa onkin, että Jeesuksen synnyinajankohta on ollut vuosien 7 ja 4 eKr. välillä.

16.4.2012 | 5 | Lue koko artikkeli »

Pääsiäinen 2012 on 8. huhtikuuta

Paastonaika alkaa olla jo vahvasti voiton puolella. Ensi sunnuntai, 1. huhtikuuta, on paitsi aprillipäivä myös palmusunnuntai 2012. Siitä viikon päästä on pääsiäinen, joka tänä vuonna on siis sunnuntaina 8.4.2012.

Pääsiäinen on liikkuva pyhä. Se on periaatteessa kevätpäiväntasaukseen osuvan tai sitä seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, mutta käytännössä ajankohta lasketaan kuitenkin kirkollisten taulukoiden eikä taivaankappaleiden liikkeen mukaan. Kirkollinen kevätpäiväntasaus esimerkiksi on pääsiäistä laskettaessa aina 21. maaliskuuta.

Osa protestanttisista maista laski aikaisemmin pääsiäisen tähtitieteen eikä taulukoiden mukaan käyttäen ns. parannettua kalenteria. Tällöin pääsiäinen ei aina osunut yksiin gregoriaanista kalenteria käyttäneiden katolilaisten maiden kanssa. Suomi oli autonomian aikana viimeinen parannettua kalenteria käyttänyt maa ja viettikin siten vuonna 1845 pääsiäistä yksin eri päivänä kuin mikään muu maailman maa.

26.3.2012 | 2 | Lue koko artikkeli »

Pääsiäisen ja laskiaisen ajankohdat eri vuosina

Pääsiäinen on liikkuva juhlapäivä, useimpina vuosina on huhtikuussa. Joinakin vuosina se osuu kuitenkin jo maaliskuun lopulle. Ajankohta määrittyy kirkollisten taulukoiden perusteella, jotka yksinkertaistaen perustuvat kevätpäiväntasausta seuraavan täysikuun ajankohtaan.

Pääsiäistä edeltää paastokausi, joka alkaa laskiaisesta. Näin ollen myös laskiaistiistain (ja tietysti laskiaissunnuntainkin) päivämäärä liikkuu samaa tahtiaa kuin pääsiäisenkin osuen useimmiten helmikuulle, mutta joskus myös maaliskuun alkupäiville.

Jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin idän kirkossa pääsiäisen päivämäärä lasketaan juliaanisen kalenterin mukaan. Välillä se osuu yhteen läntisen gregoriaaniseen kalenteriin perustuvan päivämäärän kanssa, välillä se taas tulee vasta sen jälkeen. Myöhäisimmillään se saattaa olla vasta toukokuun alkupäivinä (gregoriaanisten päivämäärien mukaan). Suomen ortodoksit noudattavat kuitenkin läntistä laskentatapaa.

1.2.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Norjan terroriteot ja kristinusko

Oslossa pommin räjäyttänyt ja Utøyan saarella nuoria demareita ampunut norjalainen terroristi Anders Behring Breivik ilmoitti muiden määreiden ohella olevansa kristitty.

Terrori-iskut olivat järkyttäviä jo itsessään. Tappamista ei voi hyväksyä – etenkään viattomien sivullisten. Järkytys oli myös se, että terroristin väitettiin jakavan sama usko kanssani. Ei kristinuskossa ole mitään, mikä voisi oikeuttaa nuo teot.

Terroristi oli kirjoittanut iskuja valmistellessaan 1500-sivuisen manifestin. Se oli valitettavan helppo löytää Internetistä. Latasin sen ja etsin otsikoiden ja tekstihaun avulla kohtia, joissa Breivik avaa näkemyksiään kristinuskosta.

Manifestista kävi selväksi, että uskoon teot eivät liity. Breivikille kristinusko on kulttuurinen ilmiö ja väline, jolla eurooppalaiset voidaan yhdistää islamin uhkaa vastaan. Itseään hän ei pidä erityisen uskonnollisena.

27.7.2011 | Kommentit pois päältä artikkelissa Norjan terroriteot ja kristinusko | Lue koko artikkeli »

Lottovoitto: Jobin kohtalo vai talentti?

Kuinka toimia, jos iso lottopotti osuu kohdalle? Mitä rahoilla pitäisi tehdä, jos oman hyvinvointinsa kohottamisen ohella (tai sijaan) haluaisi saada aikaan myös hyvää? Entä, jos voittaja olisi kaiken lisäksi vieläpä kristitty?

Olen ajatellut, että lotossa voittaminen voisi olla vähän kuin Vanhan testamentin Jobin kohtalo, mutta käänteisenä. Jobhan oli nuhteeton ja varsin varakas mies. Saatana kuitenkin piikitteli Jumalaa sanoen Jobin hurskauden olevan vain seurausta siitä, että hänen elämänsä on niin siunattua. Saatanan mukaan Job hylkäisi Jumalan, jos häntä kohtaisi onnettomuus.

Useimmat varmaankin tuntevat tarinan. Kärsimykset ja koettelemukset seuraavat toisiaan, mutta Job pysyy uskollisena eikä kiroa Jumalaa. Lopulta hän saa kaiken menettämänsä Jumalalta takaisin kaksinkertaisena.

5.4.2011 | 3 | Lue koko artikkeli »

Kirkoista peruuttamisesta

Armeniassa kirkoista on tapana poistua peruuttaen. Alttarille ei käännetä selkää. Armenian-matkalla tapaa tuli harjoitettua itsekin.

Vaikka reissusta on kohta kaksi vuotta eikä se kestänyt kahta viikkoakaan, niin tapa jäi yllättävän hyvin selkäytimeen. Lähes joka kerta, kun poistun ehtoolliselta, käy mielessä, että pitäisi askeltaa takaperin. Usein se tulee mieleen myös messun jälkeen kirkkosalista poistuessa.

En kuitenkaan ole enää Suomessa kirkkoperuuttelua harrastanut. Se voisi näyttää omituiselta, mikä toki sinänsä ei minua aivan kauheasti haittaisi. On minulla käytännöllisempikin syy. Esimerkiksi Agricolan kirkossa alttarin edessä on muutama porras. Koska en ole erityisen sulavaliikkeinen ja kompastun välillä jalkoihini muutenkin, olen katsonut turvallisemmaksi laskeutua askelmat etuperin.

22.3.2011 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkoista peruuttamisesta | Lue koko artikkeli »