luonto

Helsingin top 10 paikat ja asiat

Helsinkiläisten Helsinki -Facebook-ryhmässä – johon kuulun, vaikka tällainen moottoritientuoma suursavolainen olenkin – kyseltiin Helsingin top 10 -paikkojen ja -asioiden perään. Tein kuvakollaasin kymmenestä ensin mieleen tulleesta. Vähän tuli kieltämättä vedettyä kotikulmille päin Etelä-Helsinkiin.

1. Hernesaarenkatu
Kotikatuni viimeiset 21 vuotta: lähellä keskustaa, lähellä merta, ja aivan mahtavat naapurit.

2. Mikael Agricolan kirkko ja sunnuntain klo 12 messu
En tänne ihan joka sunnuntai ehdi, mutta kerran-pari kuussa kuitenkin. Agricolan kirkossa olen myös mennyt naimisiin.

30.10.2016 | 4 | Lue koko artikkeli »

Retkeilyä 100-vuotiaassa Mallan luonnonpuistossa

Mallan luonnonpuisto Käsivarren peukalossa on Suomen vanhin luonnonsuojelualue. Alue suojeltiin sata vuotta sitten vuonna 1916 ja luonnonpuisto siitä tuli vuonna 1938.

Kävin Marin ja kahden ystävämme kanssa vaeltamassa luonnonpuiston poikki viime syksynä. Ottamissani kuvissa Mallan suojelusta on siis kulunut vasta 99 vuotta (ja luonnonpuistostatuksen saamisesta 77 vuotta), joten artikkelin otsikko ei ole aivan tarkka. Se tuskin lie vakavaa. Ruska oli tuolloin aluillaan ja maisemat hienot.

Alkumatkan Kilpisjärven yli Koltaluoktaan teimme Malla-laivalla. Sieltä kävelimme Kolmen valtakunnan rajapyykille. Rajapyykillä ei ollut epäilystä siitä, missä päin on Norja: siellä, missä näkyivät komeimmat vuoret, kuten vaatimattomasti nimetty Paras.

22.9.2016 | Kommentit pois päältä artikkelissa Retkeilyä 100-vuotiaassa Mallan luonnonpuistossa | Lue koko artikkeli »

Käsivarren viimeinen petäjä

Viimeinen havupuu pohjoiseen mentäessä, komea petäjä, on Käsivarrentien varrella vähän Luspan jälkeen, vajaat 90 kilometriä ennen Kilpisjärveä. Sen jälkeen on vain koivikkoa.

Toki kyseessä ei ole varsinaisesti Käsivarren pohjoisin havupuu. Oheisessa kuvassakin näkyy vieressä pari pienempää, jotka ovat aavistuksen pohjoisempana. Ja vähän kauempaa tieltä voi nähdä muutamia yksilöitä niidenkin jälkeen. Etenkin ruska-aikaan ne koivikkoa vihreämpinä erottuvat joukosta helposti.

Tämä Luspan petäjä on kuitenkin tienvarren maamerkki. Se merkitsee rajan, kun poistutaan havupuuvyöhykkeeltä tai, kun saavutaan sille. Ja komea puu se onkin.

23.9.2015 | 1 | Lue koko artikkeli »

Ei nimi vuorta pahenna

Dominican korkein vuori on 1447 metriä korkea Morne Diablotins. Jonkin matkaa siitä pohjoiseen sijaitsee matalampi, mutta jyrkkäpiirteinen, 861 metriä korkea Morne aux Diables.

Molemmat ovat tuliperäisiä vuoria, mutta paholaismaiset nimet eivät juonna juurtaan niiden syöksemiin tuleen ja tulikiviin. Itse asiassa kumpikaan niistä ei ole historiallisella ajalla purkautunut tai osoittanut elonmerkkejä historiallisella ajalla. Morne aux Diablesin pohjoisreunalta tosin löytyy kylmiä rikkilähteitä.

Nimiään vuoret eivät kuitenkaan ole saaneet sen enempää paholaisista kuin rikkilähteistäkään, vaan lintujen mukaan. Vuorten rinteillä on aikaisemmin pesinyt nykyisin jo kovin harvinaiseksi käynyt karibianviistäjä (Black-capped Petrel, Pterodroma hasitata). Linnun kansanomainen nimi on diablotin eli pikkupiru.

12.12.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Intiaanikesä: mikä se on ja mistä se on saanut nimensä?

Iltalehdessä lupaillaan intiaanikesää ensi viikolle (IL 5.9.12). Olisihan se tosiaan kiva jonkinlaista kesää vielä saada. Mutta mistä intiaanikesässä on kyse?

Sana juontaa juurensa Pohjois-Amerikkaan, kuten arvata saattaa. Wikipediassa (Indian summer) luetellaan useita mahdollisia vaihtoehtoja, mistä se voisi olla peräisin.

Uuden Englannin ja New Yorkin siirtokunnissa intiaanikesä ei viitannut erityisen kesäisiin olosuhteisiin eikä se liittynyt edes syksyyn, vaan lumien väliaikaiseen sulamiseen tammikuussa. Intiaanien hyökkäykset siirtokuntia vastaan tapahtuivat usein juuri tuona aikana.

Toisaalta vastaava selitys saattaisi liittyä myös syksyisempään ajankohtaan. Intiaanien hyökkäykset keskeytyivät usein lumen sataessa maahan, mutta takakesän aikana niitä saattoi olla odotettavissa uudestaan.

6.9.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Raittijärvi on kylä tiettömien taipaleiden takana

Kirjoitin edellisessä merkinnässä Raittijärvellä järjestetystä jumalanpalveluksesta. Itse kylästä ei tullut paljon kerrottua, joten korjataan se puute nyt.

Raittijärven kylä sijaitsee Enontekiön kunnan Yliperällä Käsivarren erämaa-alueen sisällä. Kylässä on kymmenkunta taloa, joissa kaikissa tosin ei asuta vuoden ympäri. Kyläläisillä on toiset asunnot muualla (aika monella ilmeisesti Kaaresuvannossa). Kylä ei kuitenkaan koskaan ole autio, vaan jossakin taloista ollaan aina paikalla.

Kylän saamenkielinen nimi on Ávžžášjávri. Useimpien, jollei kaikkien, kylän asukkaiden äidinkieli on pohjoissaame.

6.5.2012 | 1 | Lue koko artikkeli »

Tulee se kevät sieltä vielä

Vaikka ulkona onkin julmasti pakkasta, lumipyryä ja vaikka mitä muutakin ikävää, niin kyllä se kevät – ja sen jälkeen kesäkin – sieltä vielä tulee. Siitä muistuttamaan ja talvista ankeutta ilahduttamaan laitoin tähän valokuvan voikukista.

Minun piti itse asiassa tarkistaa Wikipediasta, että kyseessä ovat voikukat. Leskenlehdet kun ovat kovasti samannäköisiä ja yleensä ilmestyvätkin keväällä voikukkia aikaisemmin. Nuo kukat ovat kuitenkin voikukkia. Kukkien lehdet sen paljastavat.

Kuvan voikukat ovat viime keväältä. Kuvasin ne Tammasaarenlaiturilla, eli Kaapelitehtaan takana Ruoholahdessa, toukokuun 18. päivänä.

5.2.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Tulee se kevät sieltä vielä | Lue koko artikkeli »

Valokuvia syksyisestä Nuuksiosta

Kävin syyskuun lopulla pitkästä aikaa Nuuksiossa. Ranskalainen maantieteilijäkollegani Antoine oli käymässä Suomessa ja halusi tehdä retken sinne. Eihän se lainkaan hassumpi idea ollutkaan. Otimme mukaan myös naapurin labradorinnoutajan Doran.

Menimme Leppävaaran asemalta bussilla 28 Siikajärven pohjoisreunalle. Sieltä lähtee yksi Nuuksion monista ulkoilureiteistä. Ensimmäiset puoli kilometriä matkasta oli autollakin ajettavaa hiekkatietä. Vastaan tulikin ilmeisesti joku kansallispuiston työntekijä autollaan. Muita ihmisiä emme Nuuksiossa nähneetkään.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, eikä edes kovin kylmä. Retkeilijöitä ei kuitenkaan näkynyt. Ehkä se johtui siitä, että oli arkipäivä, tiistai. Tai sitten kaikki olivat Sipoonkorvessa. Siellä on kuulemma jopa ruuhkaa, ainakin jos etsii autolla parkkipaikkaa (HSOK 1.10.11).

14.10.2011 | Kommentit pois päältä artikkelissa Valokuvia syksyisestä Nuuksiosta | Lue koko artikkeli »

Tänään on auringonpimennys

Tänään tiistaina 4. tammikuuta 2011 on osittainen auringonpimennys, joka näkyy myös lähes koko Suomessa. Pohjoisessa Lapissa pimennys ei näy, koska ei siellä Aurinko muutenkaan tähän aikaan vuodesta nouse horisontin yläpuolelle.

Oheisesta kaaviosta näkee, mihin aikaan pimennys missäkin päin on näkyvissä. Kuvan kulmassa näkyvä kello on kuitenkin UTC-standardiajassa, joka on kaksi tuntia Suomen aikaa jäljessä. Auringonpimennys alkaa siis noin puoli kymmenen maissa ja on täydellisimmillään yhdentoista aikoihin.

Pimennys saattaa kuitenkin jäädä pilvien taakse. Ilmatieteen laitoksen sääennuste Helsinkiin tosin näyttää lupaavasti pientä pilkahdusta auringonpaistetta juuri klo 11 kohdalla.

4.1.2011 | Kommentit pois päältä artikkelissa Tänään on auringonpimennys | Lue koko artikkeli »

Vanjärven rantamaisemia

Vanjärvi on nykyisen Turkin suurin järvi. Se on kuitenkin ollut aikaisemmin niin rautakautisen Urartun valtakunnan ja sittemmin armenialaisten ydinalueita. Jälkimmäiset jättivät järven rannoille ja saarille useita hienoja kirkkoja ja luostareita.

Tässä kuvasarjassa ei kuitenkaan ole kyseessä se Vanjärvi (eikä myöskään Sevanjärvi). Vanjärvi on myös kylä ja järvi Vihdissä. Pitihän se käydä katsomassa jo ihan nimenkin takia, kun ei tuolla kuuluisammalla Vanjärvellä ole vielä tullut käytyä.

2.7.2010 | Kommentit pois päältä artikkelissa Vanjärven rantamaisemia | Lue koko artikkeli »

Ecosia on ekohakukone, mutta…

Ecosia on uusi hakukone, joka lupaa pelastaa kaksi neliömetriä sademetsää jokaista sillä tehtyä hakua kohti.

Vaikuttava lupaus, eikä hakukone muutenkaan mitenkään erityisen huono ole. Ecosia käyttää Bingin ja Yahoo!n hakutietokantoja, ja vaikkeivät ne aivan Googlen veroisia olekaan, niin tulokset ovat varsin kelvollisia etenkin englanninkielisiä hakuja tehtäessä.

Ecosiaa kannattaa ilman muuta kokeilla. Jos se tuntuu omalta, niin onhan se kiva suojella sademetsää samalla kun etsii tietoa netistä. Itse aion kuitenkin, syistä jotka kerron alla, pitää ainakin toistaiseksi Googlen pääasiallisena hakukoneenani.

Ensiksi on syytä tarkentaa Ecosian väitettä. Hakujen tekeminen ei sinänsä pelasta yhtään mitään, vaan hakukoneen mainosten klikkaaminen. Niinpä jos sinulla on selaimessa jokin mainostenestotyökalu, niin älä suotta vaihda hakukonettasi. Siitä ei silloin ole sademetsille mitään iloa. Päinvastoin – klikkailemattomista kävijöistä aiheutuu Ecosiallekin kuluja. Sama pätee tietysti silloin, jos et ikinä klikkaa mainoksia.

29.3.2010 | 6 | Lue koko artikkeli »

Kevätpäiväntasaus 2010

Katso myös: Kevätpäiväntasaus 2014

Kevätpäiväntasaus 2010 on ensi lauantaina 20.3. klo 19.32 Suomen aikaa. Maan akseli on tällöin suorassa kulmassa Auringon sijainnin kanssa, eli Aurinko paistaa suoraan kohti päiväntasaajaa. Päivä ja yö ovat tällöin periaatteessa samanpituisia kaikkialla Maapallolla (käytännössä tässä on pieniä vaihteluita, ks. Tuorlan observatorion päiväntasaussivu).

Kevätpäiväntasaus tarkoittaa myös sitä, että pääsiäinen lähestyy. Kristillistä pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, kuitenkin aikaisintaan 22.3. ja viimeistään 25.4. Aivan tähtitieteellisen tarkasti määrittely ei kuitenkaan mene, vaan ajankohdan määrittämiseen käytetään kirkollisia taulukoita (Wikipedian pääsiäisartikkeli selventää asiaa).

18.3.2010 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kevätpäiväntasaus 2010 | Lue koko artikkeli »

Scottsheadin tombolo

Tombolo on maa-aineksista kasautunut, yleensä varsin kapea kannas, joka yhdistää saaren mantereeseen tai toiseen saareen. Kasautumisilmiö voi aiheutua aallokon, tuulen tai näiden yhdistelmän vaikutuksesta. Suomessakin on joitakin tomboloita.

Yksi varsin komea tombolo on Dominican eteläpäässä Scottsheadin kylän vieressä. Se on aallokon muodostama ja varsin vakaa tombolo. Etenkin tuulen muodostamat, hienorakeisesta aineksesta muodostuneet tombolot, tapaavat usein liikkua. Scottsheadin tombolo ei kuitenkaan ole viime vuosisatoina juuri paikkaansa vaihtanut.

Scottshead on juuri tombolonsa ansiosta yksi Dominican suosituimmista nähtävyyksistä. Paikalliset kertovat matkailijoille usein, että se erottaa toisistaan kaksi mertä. Oikealla on Karibianmeri, vasemmalla Atlantti. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti pidä paikkansa, sillä Scottsheadin niemeke ja tombolo sojottavat suoraan Karibianmereen.

23.2.2010 | 2 | Lue koko artikkeli »

Jakutskin Neitsyt Maria

Tänä talvena kylmää on riittänyt, eikä vain Suomessa. Poikkeuksellisen kylmää on ollut myös monessa muussa paikassa niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Kylmyys ja lumi on saanut monessa paikassa normaalit kuviot sekaisin. Tämä näyttää kummastuttavan joitakin bloggaajia.

11.1.2010 | 2 | Lue koko artikkeli »

Vähän käytetty satula

Polkupyöräily on ympäristöystävällinen liikkumistapa. Mutta ei pyöräilemättömyys hullumpi vaihtoehto ole: kun jättää pyöränsä tarpeeksi pitkäksi aikaa käyttämättä, tarjoaa satula hyvän kasvualustan sammalelle.

Mutta kuten edellinenkin tässä blogissa esitelty kaupunkiluonnon laboratorio, taitaa tuokin olla jo historiaa. Pyörä on peräisin taloyhtiömme takapihalta ja hävitettiin muiden hylättyjen pyörien mukana syksyisten pihatalkoiden yhteydessä.

Tai eihän sitä tiedä, jos vaikka joku on ottanut satulan talteen ja kasvattaa siinä sammalta ikkunalaudallaan.

23.9.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »

Kirsikkapuut kukkivat Roihuvuoressa

Tänä viikonloppuna kannattaa mennä Roihuvuoreen, sillä kirsikkapuut ovat nyt kukassa. Erityisen hienoja ne ovat japanilaistyyppisessä puutarhassa, joka sijaitsee Roihuvuorentien varrella noin numeroiden 12–16 kohdalla. Kirsikkapuut ovat ihan tien reunassa, itse puutarha hieman syvemmällä niiden takana.

Kirsikkapuita on myös Kirsikkapuistossa (Porolahden kenttä) Roihuvuoren vesitornin juurella. Siellä puut ovat kuitenkin nuoria, vasta pari vuotta sitten istutettuja, ja vielä aika ruipeloita. Niitä on kuitenkin enemmän kuin japanilaisessa puutarhassa, joten eiköhän sielläkin muutaman vuoden päästä näytä ihan komealta.

15.5.2009 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirsikkapuut kukkivat Roihuvuoressa | Lue koko artikkeli »

Valokuvia Sipoonkorvesta

Lupailin aiemmin, että kirjoittelen talven iloksi kesäisiä juttuja aurinkoisin valokuvin. Vähän vähille tuo on jäänyt, mutta kaivoin tähän kirjoitukseen muistoja viiden ja puolen vuoden takaa kesältä 2003. Kävimme silloin Marin kanssa yhden yön telttaretkellä Sipoonkorvessa.

Sipoonkorpi on laaja ja pitkälti varsin luonnontilainen metsäalue Sipoon, Vantaan ja tämän vuoden alusta alkaen myös Helsingin rajamailla. Suurin osa siitä on yhä edelleen Sipoon alueella.

16.1.2009 | Kommentit pois päältä artikkelissa Valokuvia Sipoonkorvesta | Lue koko artikkeli »

Citykettu Helsingin kantakaupungissa

Olenhan minä kuullut cityketuista, jotka tulevat ja kanien perässä tänne kaupunkiin. Naapuri kertoi jo useampi vuosi sitten nähneensä sellaisen Tehtaankadulla. Mutta tänä yönä näin sellaisen ensimmäistä kertaa omin silmin.

Olin Hyena-koiran kanssa yökävelyllä vähän kahden jälkeen ja kävelimme Rantakallionpuiston kautta. Kutsumme sitä vaimoni kanssa Piknikkikallioksi, koska kävimme siellä kesällä usein käristelemässä makkaraa trangialla. Siellä pimeässä juoksi jokin nelijalkainen, josta en ensin ollut varma oliko se koira vai kettu.

8.12.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Citykettu Helsingin kantakaupungissa | Lue koko artikkeli »

Luonto puskee kaupunkiin

Sillilaiturin pohjoispäähän, Tullaajankadun ja Hietalahdenrannan kulmaan Helsingissä jää kulmaus, joka ei ole kenenkään reitillä. Laiturilla kasvavan koivun ja kadunreunusmuurin välillä sammalet ja saniaiset saavat kasvaa suhteellisen rauhassa. En ole biologi, joten jätän tarkemmat lajinmääritykset muille. Mutta suorastaan harmittaa, etten ole seurannut paikan kehitystä jo pidempään. Kyseinen kulmaushan on kuin kaupunkiluonnon laboratorio, jossa voi seurata, kuinka luonto hiljalleen valtaa hylätyn palan kaupunkia.

30.6.2008 | 2 | Lue koko artikkeli »

Luomakunnan sunnuntai

Tänään oli luomakunnan sunnuntai. Sopiva paikka sunnuntain saarnalle oli siten pienen metsikön keskellä sijaitseva Otaniemen kappeli, jonka sisältä näkee komeasti ulos luontoon. Messuvuorossa oli pastori Eva Kanerva. Vanhan testamentin lukukappaleena luettiin osa luomiskertomuksesta viulun ja kanteleen säestämänä. Messu oli muutenkin varsin monipuolinen musiikin suhteen, sillä lisäksi kuultiin myös niin pianon kuin perinteisten urkujenkin soittoa ja laulettiin yksi laulu myös ilman säestystä.

1.6.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Luomakunnan sunnuntai | Lue koko artikkeli »