saarnat

Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus

Pastori Henrik Wikström aloitti saarnansa Agricolan kirkon vanhan kaavan messussa tänään kertomalla, että Suomessa teen keittämiseen tarvitaan tutkinto. Siinä mietin, että ei teenkeittämistutkinto nyt ihan hullu asia olisi (sen vaatiminen pakollisena toki olisi), sillä onhan siinä aika paljon asioita, mitä pitää huomioida, kun erilaisista teelaaduista teetä keittelee: veden lämpötila, haudutusaika, saako useita haudutuksia yms.

Kyse oli kuitenkin hygieniapassista. Pastori ymmärsi teen valmistamisen lähinnä veden keittämisenä: korosti sitä, että kiehuva vesi kyllä desinfioi itsensä ja sen astian, missä se keitetään.

12.3.2017 | Kommentit pois päältä artikkelissa Teen keittäminen ja pahojen henkien karkotus | Lue koko artikkeli »

Kallio sai uuden kirkkoherran

Kallion seurakunta sai eilen uuden kirkkoherran, kun Teemu Laajasalo vihittiin virkaansa sunnuntain messussa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ollut läksiäismessussa Agricolan kirkossa täällä tuomiokirkkoseurakunnan puolella. Kun en ole ennen ollut kirkkoherraksi virkaanasettamista ollut seuraamassa, niin päätin sitten mennä Kallioon sitä katsomaan.

Olihan se komea tapahtuma. Kallion kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä. Aikaakin meni. Kun yleensä pari tuntia messun alun jälkeen on jo kirkkokahvitkin juotu, niin nyt silloin päästin vasta jakamaan ehtoollista. Koko messu kesti lähes kolme tuntia.

Vanhan testamentin lukukappale oli Jesajan kirjan 58. luvusta, jossa varoitetaan tekopyhyydestä paastoamisessa. Virkaanastujaissaarnassaan Laajasalo sanoi, että kirkko on oikea tekopyhyyden mestari. En muista sanamuotoja, mutta hän puhui siitä, kuinka tekopyhyyteen on niin helppo sortua. Kallion kirkkoherrana hän lupasi pyrkiä siihen, että seurakunnassa vaikuttaisi aito pyhyys tekopyhyyden sijaan.

11.2.2013 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kallio sai uuden kirkkoherran | Lue koko artikkeli »

Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä

Raittijärvi on pieni, noin kymmenen talon kylä, Käsivarren Lapissa. Erikoiseksi sen tekee se, ettei kylään johda lainkaan tietä. Tiettömiä kyliä löytyy toki saaristosta, mutta mantereen puolella Raittijärvi on ainutlaatuinen. Matkaa Kilpisjärvelle, joka on lähin suurempi kylä, kertyy yli 30 kilometriä.

Kerran vuodessa Enontekiön seurakunta järjestää Raittijärvellä jumalanpalveluksen. Kirkkoa kylässä ei ole, joten palvelus pidetään ulkona. Tänä vuonna messu järjestettiin ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkeen 15. huhtikuuta. Kilpissafarit järjesti rekikuljetuksen moottorikelkoilla Kilpisjärveltä Raittijärvelle ja takaisin.

Sää oli suotuisa. Menomatkalla oli kirpeä pakkanen, joka tuntui vielä perillä Raittijärvelläkin. Iltapäiväksi sää kuitenkin lauhtui. Taivaalla oli ohutta pilveä, mutta välillä aurinkokin paistoi.

5.5.2012 | Kommentit pois päältä artikkelissa Talvinen ulkoilmajumalanpalvelus Raittijärvellä | Lue koko artikkeli »

Vanha kaava vetää väkeä?

Mikael Agricolan kirkon päivämessussa oli eilen varsin mukavasti väkeä. Siellä ei ole tullut nyt kesällä käytyä, joten en tiedä, ovatko messun kävijämäärät pysyvämminkin lisääntyneet. Ehtoollisellakin väkeä riitti kolme lähes täyttä pöydällistä.

Agricolan kirkon klo 12 messussa käytetään vanhaa messukaavaa, josta ainakin itseä pidän huomattavasti enemmän kuin uudesta versiosta. Hyvä, jos se on alkanut vetää väkeä. Joskus aikaisemmin kuulin huhuja, että olisivat aikeissa lopettaa koko vanhan kaavan käytön.

Ehkä Agricola-hanke on tuonut uutta virtaa vanhoihinkin toimintamuotoihin.

Saarnavuorossa oli tällä kertaa aluekappalainen Matti T. Amnell. Saarna pohjautui päivän evankeliumitekstiin (Luuk. 6: 27–31), jossa kehotetaan rakastamaan vihamiehiään.

20.7.2009 | 2 | Lue koko artikkeli »

Ei profeetta omalla maallaan

Eilisessä messussa Agricolan kirkossa oli oikein kesäinen tunnelma ainakin siinä mielessä, että kaikki tuntuivat olevan kesälomalla. Kukaan ei muistanut kertoa synnintunnustuksen numeroa, pari virttä veisattiin eri järjestyksessä kuin ne oli taululle merkitty ja pappi luki evankeliumitekstin kahteen kertaan.

Messun jälkeen kuulin vielä sivusta, kun joku morsiuspari (tai lähinnä morsian) tiuski papille siitä, että heidän kuulutuksensa oli jätetty lukematta.

Mikä siinä onkin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, niin usein ne sitten kerääntyvät ja menevät pieleen oikein joukolla?

Osa sekaannuksista saattoi johtua siitä, ettei liturgia- ja saarnavuorossa ollut pastori Tiina Silvo välttämättä ollut kauhean tottunut Agricolassa noudatettavaan vanhaan messukaavaan. Tuo evankeliumipätkä taitaa olla niissä vähän eri kohdissa, ja nyt tuli luettua molempien mukaan. Mutta kertaushan on opintojen äiti. Itse saarna oli kuitenkin varsin mainio.

28.7.2008 | 1 | Lue koko artikkeli »

Kuinka käytät talenttisi?

Viime sunnuntain messussa evankeliumitekstinä oli hankalankuuloinen vertaus isännästä, joka maasta poistuessaan uskoi palvelijoilleen eri määriä rahaa hoidettavakseen (Matt. 25:14-30). Viisi talenttia saanut sijoitti ne, ja hankki toiset viisi lisää, ja kaksi talenttia saanut teki vastaavan tempun. Mutta yhden talentin saanut hautasi rahan maahan ja palautti isännän palatessa tälle vain omansa. Isäntä suuttui:

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

22.7.2008 | 2 | Lue koko artikkeli »

Tiede, totuus ja elämä

Kävin viime sunnuntaina messussa Mikael Agricolan kirkossa, joka on nykyinen kotikirkkoni ja myös vihkikirkkomme. Tarkoitus oli blogata saarnasta jo aiemmin, mutta hukkasin muistiinpanolappuni. Kun se muutaman päivän päästä löytyi, en enää saanut selvää kuin osittain siitä, mitä olin siihen kirjoittanut. Harmi sinänsä, sillä Agricolan kappalainen Matti T. Amnell piti varsin hyvän saarnan päivän teemasta, joka oli ”Totuus ja harha”.

Amnell sanoi, että tiede on suuri Jumalan antama lahja, jonka avulla ihmiset ovat saaneet selvitettyä monia maailman ongelmia. Toisaalta ihmiset eivät ole juuri muuttuneet, eivätkä pahuus ja synti ole kaikonneet. Tieteen avulla pahuus voi saada entistäkin pahempaa tuhoa aikaan maailmassa. Siksi Jumalan sanan täytyy ohjata tiedettä.

19.7.2008 | 2 | Lue koko artikkeli »

Saarna ja pesukone

Viikonloppuna jäivät kirkossakäynnit väliin, tarjolla olisi ollut niin juhannusmessua lauantaina kuin apostolien päivän saarnaa sunnuntaina. Onneksi ei tarvitse jäädä kokonaan ilman sanaa, sillä Arto Antturi on laittanut blogiinsa Helsingin Tuomiokirkossa pitämänsä saarnan. Päivän teeman pohjalta Antturi pohdiskelee, mikä on seurakunta.

Antturin tyyli on pohdiskelevaa ja argumentoivaakin. Tuon tyyppisiä saarnoja kuuntelee mielellään, ja ainakin tämänkertainen teksti toimii myös kirjoitettuna. En ala sitä tässä referoimaan, sillä tuolta linkin takaahan sen voi lukea. Kirjoitan sen sijaan pesukoneista.

23.6.2008 | 1 | Lue koko artikkeli »

Armahtamisen vaikeudesta

Eilen oli viides sunnuntai helluntaista, ja päivän teemana oli ”Armahtakaa!” Olimme pitkästä aikaa puolenpäivän messussa kotikirkossamme Agricolassa, jossa messu on vanhan kaavan mukainen. Ei minulla mitään ole uuttakaan kaavaa vastaan, mutta on oikein mukavaa, että vanhaakin kaavaa on edelleen tarjolla. En tiedä, johtuuko se kaavasta vai mistä, mutta etenkin messusävelmät ovat Agricolassa kauniimpia kuin missään muualla. Pidän myös tavasta, että ehtoollinen jaetaan pöytä kerrallaan eikä jatkuvana. Pappina messussa oli Seppo S. Kosonen.

Päivän johdantolauselman yhteydessä Kosonen aloitti päivän teeman käsittelyn sanomalla, että Jumala kyllä armahtaa, mutta entä kukin itse? Hän korosti sitä, kuinka vaikeata voi olla antaa lähimmäiselle anteeksi.

16.6.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Armahtamisen vaikeudesta | Lue koko artikkeli »

Luomakunnan sunnuntai

Tänään oli luomakunnan sunnuntai. Sopiva paikka sunnuntain saarnalle oli siten pienen metsikön keskellä sijaitseva Otaniemen kappeli, jonka sisältä näkee komeasti ulos luontoon. Messuvuorossa oli pastori Eva Kanerva. Vanhan testamentin lukukappaleena luettiin osa luomiskertomuksesta viulun ja kanteleen säestämänä. Messu oli muutenkin varsin monipuolinen musiikin suhteen, sillä lisäksi kuultiin myös niin pianon kuin perinteisten urkujenkin soittoa ja laulettiin yksi laulu myös ilman säestystä.

1.6.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Luomakunnan sunnuntai | Lue koko artikkeli »

Kyytiin hyppäämisestä

Eilen oli toinen sunnuntai helluntaista ja kirkkovuoden teemana oli ”Katoavat ja katoamattomat aarteet”. Olin vaimon ja erään kaverimme kanssa Lähetyskirkossa, jossa oli kevään viimeinen messu ennen kesätaukoa. Saarna- ja liturgiavuorossa oli pastori Heikki Hilvo.

Päivän evankeliumiteksti oli Luukkaan evankeliumista (Luuk. 12: 13–21). Siinä Jeesus sanoo: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

26.5.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kyytiin hyppäämisestä | Lue koko artikkeli »

Pyhä kolmiyhteisyys

Aloitan tällä kirjoituksella saarnabloggaamisen. Ihan jokasunnuntainen tapa tästä tuskin tulee, kun ei joka viikko tule käytyä kirkossakaan, ja aina ei saarnasta jää mitään mieleen. Mutta silloin jos jotain jää, kirjoitan siitä tänne (vaikka sitten ehtisi mennä maanantain puolelle, kuten nyt aloituskerralla).

Eilen oli Pyhän Kolminaisuuden päivä, ja kävin messussa Johanneksenkirkossa. Liturgian ja saarnan hoiti Johanneksen kappalainen Ermo Äikää.

19.5.2008 | 1 | Lue koko artikkeli »

Pitkien saarnojen puolesta

Olimme eilen Lähetyskirkon messussa (vaimoni Mari ja minä). Liturgina ja saarnaajana oli Heikki Hilvo. Ennen saarnaa hän kertoi, että vielä 1970-luvulla saarnat saattoivat kestää puolesta tunnista tuntiin ja ihmetteli, että kuka niitä jaksoi kuunnella. Riippuu tietysti saarnaajasta, mutta minä ainakin jaksaisin. Kymmenen minuutin saarnassa kun ei kovin syvälle ehdi päivän aiheeseen pureutua.

4.2.2008 | 2 | Lue koko artikkeli »